Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Yleensähän ei riitä, että itse kokee riittämättömyyttä. Tunne tehostuu, kun se sanotaan päin naamaa. Minulle ihmeteltiin, että miten voin kutsua itseäni ”vihreäksi”. Sillä ei viitattu kokemattomuuteen, vaan joidenkin mielestä vaaralliseen ja toisten mielestä hupsuun elämäntapaan. Raskauttavinta kohdallani tuntui olevan se, että asun omakotitalossa. Syntitaakkaani ei vähentänyt se, etten omista autoa tai lentele taivailla (muuta kuin ajatuksissani). Muuthan ne tietävät aina paremmin. Kun kolmannella luokalla alkoivat kokeet, ensimmäinen oli heti paha. En tykännyt biologiasta, en silloin enkä myöhemminkään. Sain kokeesta 8+, johon olin itse hyvin tyytyväinen. Isäni ei ollut. Kirjoittaessaan allekirjoituksen hän totesi, että ensi kerralla menee varmaan paremmin. Se ei ollut varsinainen motivaatiopuhe. Osasin toki itsekin vaatia hyviä numeroita. Ysillä maailma oli romahtaa. Enkun kokeesta tuli 9-. Minulle se oli märkä rätti päin naamaa, täysin käsittämätön tuomio. Niin se oli opettajallekin, joka ihmetteli, että mikäs sinulle on tullut? Yhdistelytehtävässä olin käyttänyt vaihtoehtoista logiikkaa. Seuraavalla välitunnilla menin vetoamaan asiassani. Opettaja äkkäsi asian ja muutti numeroksi ysi puoli. Tunsin suurta tyytyväisyyttä hänen hymyillessään ja todetessaan numeron näyttävän ”siltä miltä yleensä”. Olin koko opiskeluaikani hirmuinen hikari, ja numerot määrittelivät hyvyyteni. Senkin jälkeen on mennyt hyvä tovi omien vajavaisuuksien hyväksymisessä. Yritän armahtaa itseni, ja sietää myös muiden epätäydellisyyttä. Toisessa on vielä tekemistä. Sanomalehdissä hääparit kiittävät maksullisella ilmoituksella siitä, että vieraat tekivät päivästä täydellisen. Vasta-avioituneilla tuntuu olevan selvänäkijän lahjoja, koska toteamus on yleensä häitä seuraavan päivän lehdessä. Auta armias, jos hääpäivä onkin sateinen ja jompikumpi talloo toisen varpaat. Sellaista sopisi paremminkin toivoa, sillä silloin häät ovat muistamisen arvoiset. Tein joulun alla tohkeissani maustekakkua. Homma sujui hyvin ja kakku kohosi korkeuksiin. Pienenä miinuksena oli, että unohdin sen mausteen. En ripotellut tuhkaa päälle, vain vähän tomusokeria. Pelastin sen mikä oli pelastettavissa. Laitoin kakun pussiin ja lappuun nimen mausteeton kakku. Ei se ainakaan ollut liian mausteista.