Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Olet jo kesäkunnossa – Kahdeksan askelta, joilla pääset eroon tunnesyömisestä ja saat rennon suhteen ruokaan

Suhteessamme ruokaan kuvastuvat laajemmat teemat kuin vain syöminen. Kun ruokasuhde on vakaalla pohjalla, syöminen on ensisijaisesti kehon ruokkimista ja ruoka kehon polttoainetta. –Toki ruoka saa ja pitääkin olla nautinto, kunhan se ei ole ainoa sellainen. Syöminen on kuin koko elämä pienoiskoossa. Se on elämänhallinnan pienin yksikkö. Ruokasuhteessa heijastuvat uskomukset ja suhde itseen, omiin ajatuksiin, tunteisiin ja laajemmin, koko elämään, sanoo psykologi Katarina Meskanen . Hän on juuri kirjoittanut kirjan tunnesyömisestä. Pysäytä tunnesyöminen ilmestyy elokuussa 2018 (Tuuma-kustannus) Hyvää oloa tuovassa, mutkattomassa ruokasuhteessa ruoka ei ole korkealla jalustalla arjessa, eikä siihen kohdistu kielletyn hedelmän himoa. Mistä ihminen voi tunnistaa, että hän on tunnesyöjä, psykologi Katarina Meskanen? –Tunnesyöjä syö paljon tai pääasiassa muihin tarpeisiin kuin elimistön fyysiseen nälkään. Hän syö helpottaakseen tunteitaan tai hankalaa oloaan, vaikeita ajatuksia, hallitakseen ahdistustaan, hakeakseen mielihyvää ja nautintoa. Tunnesyöjä ei ole koko ajan tunnesyöjä ja jokainen meistä tunnesyö joskus. –Syömisellä yritetään sananmukaisesti syödä hankalat tunteet pois. Näin niitä ei tarvitse kohdata. Ruoka toimii tunteiden tasaajana ja lohduttajana. Juttu jatkuu faktan jälkeen: Jos oma dieetti kaatuu aina siihen, että tulee jotenkin kurja mieli, onko syynä juuri tunnesyöminen? –Jos dieetti kaatuu siihen, että tulee tunnemyrsky, kyseessä on yleensä joko liian tiukka dieetti ja liian kurinalaiset vaatimukset. Se voi olla myös seurausta siitä, ettei ole muita keinoja helpottaa omaa oloa kuin syöminen. –Tyypillisesti dieetti kuitenkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Jos se on aivan liian kaukana siitä, miten elää ja toimii nyt ja tällä hetkellä, ei mikään ihmekään, että dieetti ei kestä. –Ongelmana dieeteissä on nimenomaan kuuriluonteisuus: kyse ei ole mistään kestävästä muutoksesta vaan rajatusta kuurista, joka päättyy jossain vaiheessa ja jonka jälkeen valutaan hiljaa hissukseen entiseen elämään. –Mitä ankarammin yrittää syömisiään pakottaa, sitä todennäköisemmin se lipeää käsistä, viimeistään silloin kun tulee kurja mieli. Laihduttaessa mieli on aina muutenkin kovilla – se on erityisen kovilla silloin, jos laihduttaa kovalla vaatimuksella ja kurinalaisesti. Mitä jos juuri muutokset aiheuttavat stressiä? –Omien totuttujen toimintamallien muuttaminen aiheuttaa aina stressiä, ja mitä kovemmin yrittää pakottaa itsensä johonkin tiukkaan ja kurinalaiseen, sitä kovempi stressi – ja sitä todennäköisemmin ajautuu lopulta dieetistä ”ulos”. Juttu jatkuu ohjeiden jälkeen: Miten ihminen voisi sitten auttaa itseään pääsemään lempeästi kesäkuntoon, ilman että joutuu rankalle kuurille? –Laittamatta itseään alunperinkään kuurille. Paras tapa auttaa itseään parempaan kuntoon on lopettaa kaikenlainen kuureileminen ja alkaa huolehtia itsestään hyvinvointi-lähtöisesti, ei kuuriajattelun kautta. Erityisesti työssäni syömishäiriöiden parissa olen allergisoitunut kaiken maailman kuureille, dieeteille ja laihdutteluille. Siksi paasaan tästä laihduttamattomuudesta niin paljon. –Valtaosa kuureista epäonnistuu, ja oikeastaan kuureilla saa vain paitsi aineenvaihduntansa sekaisin, myös ruokasuhteensa vinksalleen ja kehosuhteensa jännitteiseksi. –Syömiseen voi halutessaan harjoitella tietoisempaa, sallivampaa ja intuitiivisempaa otetta. Syömistä ei hallita jyrkillä säännöillä tai kieltäymyksessä, kurissa ja nuhteessa elämällä vaan sallivalla, uteliaalla, joustavalla ja mutkattomalla suhtautumisella paitsi ruokaan ja syömiseen, myös omaan kehoonsa ja ulkomuotoonsa. Paras kesäkampanja olisi opetella arvostamaan itseään juuri sellaisenaan. Oppia olemaan riittävän hyvä juuri nyt, ei sitten vasta kun on saavuttanut jonkun mystisen kesäkunnon. Mitkä psykologiset apukeinot auttavat pitkäaikaisessa dieetissä onnistumisessa? –Jos kyse on dieetistä, se ei oikeastaan edes voi olla pitkäkestoinen. Dieetit perustuvat rajattuun kestoon ja syömisen rajoittamiseen tietyn kuurin ajan. Jossain vaiheessa kuureilija väsähtää, taistelutahto lopahtaa, ajautuu syömään hillittömiä määriä, tai elämään tulee jotain muuta joka syrjäyttää dieetin. –Pitkäjänteisissä elämäntapamuutoksissa onnistumisessa tärkeintä ei ole ruokavalion tai liikunnan koreografian tarkka suorittaminen, vaan psyykkinen työskenteleminen. Muutos alkaa mielestä Miten muutoksen voisi käynnistää viisaasti? –Kaikki käyttäytymisen muutokset alkavat mielen sisältä. Vaikka omaa käyttäytymistä voi hetken aikaa pakottaa johonkin tiettyyn muottiin, pitkäkestoisiksi näistä käyttäytymismuutoksista ei ole, jos mitään ei tapahdu mielen tasolla, asenteissa, motivaatiossa suhtautumisessa, ajatuksissa, tavoitteissa, tunteissa, jne. –Pidän tärkeänä arvopohdintaa. Sen pohdintaa, mitä oikeastaan haluaa itselleen, mistä koostuu oma hyvinvointi ja onnellisuus, onko mielekästä elämää yrittää vain jatkuvasti pakottaa omaa painoaan johonkin tiettyyn lukemaan tai vartaloaan johonkin tiettyyn muottiin. Mitä sillä oikeastaan tavoittelee? Mitä sitten tapahtuu, kun sen saavuttaa? –On erityisen tärkeää pohtia omia motiivejaan laihduttamiselle. Mikä minua motivoi muutokseen? Haluanko pitää itsestäni parempaa huolta, jolloin painoon vaikuttaminen on siinä keskeinen tekijä, vai onko minulla mielessäni jonkinlainen 'sitku' - laihtumalla tavoittelen suurempaa onnellisuutta, parempaa itsetuntoa tai menestystä muiden silmissä? Entä, jos on terveydellisiä syitä laihtua? –Jos on terveydellisiä perusteita laihduttaa, paras tapa on tehdä se mahdollisimman rauhallisesti ja maltillisella tahdilla. Nälän näkemiseen ja liian tiukkaan itsekuriin nojaava laihduttaminen lihottaa. Onnistuneen painonpudotuksen kulmakivet ovat rentous ja joustavuus. Tutkimusten mukaan painoasioissa säännöllinen ja riittävä syöminen on erittäin tärkeää. Pitää myös muistaa että paino ei ole sama asia kuin terveys. Mikä on painoasioissa ihmisen hyvän olon kannalta tärkeää? –Hyvä olo ei saisi olla sidottu johonkin tiettyyn painoon. Paino ja hyvinvointi ovat totta kai yhteydessä, mutta niiden yhteys ei ole suoraviivainen. Ennen kaikkea haluaisin, että ihmiset tavoittelisivat hyvinvointia ja hyvää oloa, eivätkä kiloja, tiettyä vartalon muotoa tai kesäkuntoa. Toiseksi tärkeintä on riittävä ja säännöllinen syöminen. Liian moni meistä kituuttaa pitkiä päiviä syömättä ja ajautuu illalla ahmimaan holtittomasti koska keho kärsii nälkävelkaa. Millaisia neuvoja annat ihmiselle, joka tunnistaa itsessään lohtusyöjän, mutta kaipaa silti kevyempää oloa ja kehoa? –Tunnesyyt syömiselle pitää käsitellä, ilman sitä ei voi oikein onnistua vapautumaan tunnesyömisestä. Tunnesyöminen saattaa kietoa syömisen ja tunteen niin voimakkaasti yhteen, että on vaikea edes erottaa tunnetta ruokahalusta tai ruoan mielihalusta. Opettelemalla tuntemaan omat tunteensa ne voi oppia tunnistamaan ja käsittelemään muilla keinoin kuin syömällä ne pois. –Ei ole mieltä myöskään yrittää availla tunnesolmuja, jos samaan aikaan keho huutaa ravintoa. Siksi lähtisin tavoittelemaan mutkattomampaa suhdetta ruokaan: sitä, että syöminen on lähtökohtaisesti järkevää, sen ateriarytmi on säännöllinen, ja ruokavalinnat joustavia. Syömiseen liittyvistä päätöksistä ei tarvitse stressata, eivätkä ne nostata hankalia tunteita. Ruokavalinnoista voi joustaa tarvittaessa syyllistymättä. –Kun ruokasuhteessa on kaikki kunnossa, syöminen ei lipeä käsistä, eikä se tarvitse turhan ankaraa kurinalaisuutta ja kontrollointia pysyäkseen hallinnassa. Syödyt määrät ja syömistilanteet eivät eskaloidu hallitsemattomiksi. Terveeseen syömiseen ei liity kieltäymyksessä eläminen: halutessaan kaikkea voi syödä kohtuudella. –Tunnesyömiseen liittyy myös toistuvaa laihduttamista, lihomisen pelkoa ja syömiseen liittyviä sääntöjä. Näiden ilmiöiden tunnistaminen on tarpeellista, koska ne altistavat tunnesyömisen kierteelle ja ylläpitävät sitä. Millaisen dieetin räätälöisit tällaiselle henkilölle, jos hän olisi asiakkaasi? –En räätälöisi mitään dieettejä. Ensin keskustelisin vakavasti, miksi pitäisi olla joku dieetti. Sen jälkeen haluaisin puhua säännöllisen syömisen ja riittävän hyvän syömisen tärkeydestä. Haluaisin puhua myös riittävän hyvästä syömisestä, siitä, mitä se juuri tälle ihmiselle on. Ennen kaikkea yrittäisin vakuuttaa tämän henkilön luopumaan toistuvasta jojoilusta, kuurilaihduttelemisesta ja itsensä nälättämisestä kaikenlaisilla dieeteillä. –Kehottaisin syömään riittävän usein, noin 3-4 tunnin välein, säännöllisesti ja ennen kaikkea määrällisesti riittävästi. Aivan liian usein laihduttaminen perustuu nälän näkemiseen. Nälkä ajaa ihmisen ahmimaan kun keho huutaa ruokaa ja ravintoa. Useimmiten ongelmana on se, että syömisiä pantataan ja sitten iltaisin ajaudutaan ahmimaan itsensä ähkyyn asti. Mitä muuta voisi tehdä, jotta kesällä olisi onnellinen ja tyytyväinen hyvään oloonsa? –Kannattaa harjoittaa omia rentoutumisen taitoja. Kesällä – kuten kaikkina muinakin vuodenaikoina – kannattaa panostaa itsen hemmottelemiseen ja tässä hetkessä läsnäolemiseen. Suomen kesä on niin onnettoman lyhyt, ettei sitä kannata tuhrata siihen, että mietiskelee, onko oma keho ok tai mahtuuko bikineihin. –Kesä on parasta aikaa opetella läsnäolon taitoja, tietoisuustaitoja esim. liikkumalla luonnossa, olemalla ihmisten ilmoilla, nauttimalla auringonpaisteesta, lintujen laulusta, maistelemalla torimansikoita, nauttimalla puistolounaan. Ennen kaikkea, kesää ei kannata haaskata diettaamiseen. Mikä on pahin väärinkäsitys, joka tunnesyömiseen liittyy? –Eniten kärsimystä aiheuttava väärinkäsitys on se, että tunnesyöminen olisi jotenkin oman tahdon alainen, omassa vallassa oleva asia, että jos tunnesyö, on yhtä kuin tyhmä, itsekuriton, laiska, surkea luuseri, joka ei saa hallintaan omaa syömistään. Tunnesyöminen ei ole asia, jota hallitaan ottamalla itseään niskasta kiinni. –Tunnesyömistä ei saa pysäytettyä ryhdistäytymällä tai tiukentamalla (yleensä jo entuudestaan tiukkaakin tiukempaa) itsekuria itsestään. Oikeastaan kaikenlainen tiukistelu vain pahentaa tilannetta, sillä mitä enemmän syömisiä panttaa, kontrolloi ja rajoittaa, sitä todennäköisemmin ajautuu jossain vaiheessa syömään hillittömästi. –Tunnesyömiseen tarjotaan usein kaikenlaisia tiukkoja ja mustavalkoisia ohjeita ja jyrkkiä sääntöjä – kyllä, ne toimivat, hetken aikaa ja niin kauan kun elämä on balanssissa, mutta eivät ratkaise varsinaista ongelmaa. –Toinen väärinkäsitys on se, että tunnesyömisestä kärsivät vain keski-ikäiset naiset. Kuka tahansa voi kärsiä tunnesyömisestä. Myös miehet. Se ei myöskään välttämättä näy päällepäin. Voiko myös dieetin aloittamisen halu olla joskus tunnereaktio johonkin tiettyyn asiaan? –Siinä missä toiset syövät tunteensa pois, toiset laihduttavat ne. Dieettaaminen ja laihduttaminen on monesti oikeastaan keinoja saada hallinnantunnetta käsistä karkaavaan elämäntilanteeseen, ahdistukseen tai vaikeisiin tunteisiin. ”Jos en voi mitään muuta elämässäni hallita, ainakin voin hallita itseni ja säädellä syömistäni”. –Syömisen rajoittaminen, itsensä nälättäminen ja laihduttaminen ovat monen ratkaisukeinoja hankalassa tilanteessa, jossa omat keinot hallita hankalia tunteita eivät riitä. Silloin dieettiin keskittyminen tuo hetkeksi helpotusta hankalaan oloon tai ahdistukseen. Oman nälän hallinta helpottaa pahaa oloa, samalla se tuo onnistumisen kokemuksia, rakentaa omanarvontunnetta, tunnetta siitä, että ”pystyy” ja ”saa aikaan”. Hankalien tunteiden sijasta laihduttaminen tuo jotain, mihin keskittyä ja suunnata huomio. –Laihduttaminen saattaa olla samanlainen tapa hoitaa mielen ongelmia kuin tunnesyöminenkin. Avain onneen ei silloinkaan ole laihduttamisessa onnistuminen, vaan sen lopettaminen ja laihduttamisen perimmäisten syiden läpikäyminen ja käsitteleminen.