Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Marjutilla jättirooli J+J teatterin Laulavassa hoitajassa – Harrastus on auttanut suitsimaan jännitystä

Ylitunnollinen, vanhuksia rakastava lähihoitaja Mari tekee työtään dementoituneiden vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikössä väsymisen, turhautumisen, kasvottoman byrokratian ja yksityiselämän ristipaineessa. Sellainen on Mari, J+J Teatterin Laulava hoitaja -näytelmän keskeisin hahmo. Marjut Manninen tunnustaa samaistuvansa vahvasti roolihahmoonsa. –Marin rooli on lumpsahtanut syvälle nahkoihini. Löydän hahmosta paljon itseäni ja allekirjoitan sydämessäni hänen ajatuksensa. Hän uskoo, että moni muukin löytää kosketuspintoja monitasoisesta näytelmästä. Vaikka tarina sijoittuu vanhustenhuoltoon, kertoo se myös yleisemmin tästä ajasta, työntekijöiden kohtaamasta työn paineesta ja riittämättömyyden tunteista. –Laulava hoitaja on myös ihmisenä kasvamisen tarina ja on mukana romanssikin. Näytelmä luo Mannisen mielestä vahvaa naiskuvaa – ongelmista ja haasteista selvitään, vaikka välillä voikin olla heikko. Harjoitustyö alkoi kesälomalla laiturinnokassa Manninen tekee lähihoitajana jättiläismäisen roolin, sillä hän on näyttämöllä käytännössä koko ajan. Valmistautuminen alkoi jo kesälomalla laiturinnokassa istuen ja käsikirjoitukseen syventyen. Oikotietä onneen ei ole, vaan suuri vuorosanojen määrä vaatii toistoja toistojen perään, jotta repliikit painuvat pikkuhiljaa mieleen. –Aloitan opettelun intuitiivisesti jostain kohdasta käsikirjoitusta. Luen kappaleita sieltä ja täältä. Sitten harjoitusvaiheessa osasia nivotaan yhteen. Pääroolin esittäjä kehuu Antti -mieheltään saamaansa tukea. Vuorosanoja on käyty läpi yhdessä illasta ja viikosta toiseen. –Antti osaa käsikirjoituksen käytännössä ulkoa, hän kertoo nauraen. Jännitys ei ole esiintymisen este Manninen päätyi aikanaan näyttämölle ensimmäisen kerran klassisen lauluharrastuksensa myötä. Ensituntuma lavalle tuli vuonna 2004 Jyväskylässä Ainolan kesäteatterin kuorossa. Siitä harrastus on pikkuhiljaa laajentunut solistiksi ja puherooleihin. –Tämä on minulle tapa ilmaista itseäni. Teatterin tekeminen on terapeuttista, sillä pääsen purkamaan ja sanoittamaan erilaisia asioita. Toiset napsivat tuntemuksiinsa pillereitä, minä menen näyttämölle. Tästä on tullut elämäntapa. Ihan mutkatonta esiintyjän roolin sujahtaminen ei kuitenkaan ole ollut. Manninen kuvailee olleensa aiemmin arka, joten harrastus on pakottanut työstämään jännitystä. –Minun elämäni suuria oivalluksia on ollut, ettei jännityksen tarvitse olla kahle. Usein ihminen on itse suurin este, ettei rohkene kokeilla uusia asioita. On varmasti paljon lahjakkuutta, mikä jää näkymättä, koska ihmiset eivät uskalla. Niin meinasi käydä minullekin, hän kertoo. Harrastajanäyttelijä myöntää, ettei jännitys ole kadonnut vuosien myötä mihinkään. Oleellista on oma suhtautuminen asiaan. –Jännitän yhtä paljon edelleen, mutta nyt osaan elää epämukavan tunteen kanssa. Hän kokeekin, että jännityksellä on suuri tehtävä ilmaisussa. Ilman sitä tunnetta jäisi paljon hienoja hetkiä syntymättä. Hetki ennen näyttämölle astumista Sunnuntaina Manninen aikoo mennä Jämsänkosken Teatteritalolle hyvissä ajoin ennen kello kolmelta alkavaa ensi-iltaa, sillä hänen valmistautumiseensa kuuluu eräänlainen nahanluominen. Roolivaatteiden vaihto helpottaa persoonallisuuden muuttamista. Edestakaisin liikkuminen, hyppely ja raajojen ravistelu puolestaan herättää kehon esiintymisvalmiiksi. Tutut tavat suitsivat jännitystä sopivasti. Nyt on aika. Tätä hetkeä on valmisteltu kuukausien ajan.