Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Ensimmäinen kannabiskokeilu oli kohtalokas Marjatan pojalle: "Uhkaa, väkivaltaa, rikoksia, velkakierrettä. Huumemaailmassa ei tunneta armoa"

–Meidän nuori oli raitis 17-vuotiaaksi asti. Sitten hän kokeili kaveriporukassa kannabista ja jäi heti koukkuun. Siitä alkoi taistelu, joka on vienyt Marjatta Virtasen läpi huumehuuruisen helvetin. Nyt hän on päättänyt kertoa tarinan, jotta joku muu voisi ottaa opikseen. –Vaaratonta huumetta ei ole. Ensimmäinen kerta voi tuhota elämän. Aikaa ensikokeilusta on kulunut pari vuosikymmentä. Tämä on äidin ja pojan totinen tarina. Avun saanti on vaikeaa Tapaamme Rauhan Majakalla. Tämä on Marjatta Virtaselle rakas paikka, sillä hänellä on ollut aina halu auttaa muita. Hän on ollut kauan esimerkiksi rikosseuraamustyöntekijä, joka tukee väärälle polulle eksyneitä nuoria normaaliin elämään. –Mutta kun oma lapsi alkoi käyttää aineita, olinkin siellä pöydän toisella puolella. Olin avuton ja neuvoton. Joku saattaa kyetä pöllyttelemään kannabista viihteellä, ja se on sitten siinä. –Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, miten siinä käy. Minun lapsellani oli huonot geenit. Hänelle tuli saman tien riippuvuus ja skitsofrenia. Äiti etsi pojalleen apua. Heikolla menestyksellä. –Itselleni sain helpommin apua. Kävin terapiassa, mutta kapinoin mielessäni, että miksei varsinaista uhria eli lastani auteta. Väkivallan uhkaa ja pelkoa Suomi on kuitenkin oikeusvaltio ja vapaa maa. Täysi-ikäisen ihmisen pakkohoidon kynnys on korkea. Virtasten tapauksessa oli onni, että poika salli äidin hoitaa asioitaan. Muuten yhteydet viranomaisiin olisivat katkenneet. Näin äiti pysyi lapsensa elämässä mukana. Kannabis oli kuitenkin vasta helvetin esikartano. Kun kuvioihin tuli amfetamiini, aukenivat pätsin ovet levälleen – eikä millään ollut enää mitään väliä. –Uhkaa, väkivaltaa, rikoksia, velkakierrettä. Huumemaailmassa ei tunneta armoa. Äidin voimat vähenivät. Tuli burn out ja toivoton uupumus. –Jos ihminen kykenee sanomaan, ettei jaksa, tilanne on vielä hyvä. Sen jälkeen ihminen voi vajota vielä monta kertaa syvemmälle, kuvailee Marjatta mustia vuosiaan. Terapian ja rukouksen avulla hän sai vähitellen valoa elämäänsä, mutta poika kulki latuaan. Jos tilanne näyttikin välillä valoisammalta, pian paikalle ilmaantui joku kaveri nyssäköineen. Ja taas mentiin syövereissä. Miten äiti voisi jättää lapsensa Äidit vain, toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Marjatta uskoo lujasti Jumalaan. Hän on kuin naispuolinen Job, joka istui tuskissaan tuhkassa ja ystävät tulivat neuvomaan. –Jätä lapsesi. Et sinä häntä voi auttaa, opasti joku. Miten äiti voisi jättää lapsensa? Ei mitenkään. Välillä hän meni pojan asunnolle siivoamaan sotkuja. –Jos hän näkisi, miten mukavaa on olla siistissä kodissa, ehkä hän alkaisi itsekin järjestää elämäänsä, ajatteli äiti. Ei se auttanut. Sen sijaan saattoi tulla soitto: jollet järjestä minulle muutamaa satasta puolen tunnin aikana, seuraukset ovat kohtalokkaat. Pelko painoi sydämen kasaan, sillä Marjatta tiesi, että mitä vain voi tapahtua. Ihan oikeasti. –Olen käynyt koko ihmisen tunneskaalan läpi, hän toteaa. Oma lapsi on turvassa Viime kesänä Marjatta Virtanen kruunattiin Jämsän Ämmäksi. Hän lähti ehdolle yhdellä ajatuksella. –Jos minut valitaan, pidän heikoimpien puolia ja kerron tämän tarinani ihmisille. Nyt Marjatta toteuttaa lupaustaan. Hän on puhunut koululaisille ja näiden vanhemmille huumeiden vaaroista. Aihetta onkin, sillä kahden vuoden aikana on menehtynyt kuusi jämsäläisnuorta huumeiden seurauksena. Marjatan oma poika on nyt turvassa. Hän pääsi viimein hoitoon ja opettelee vähitellen päihteettömän elämän askelmerkkejä. Marjattaa vie eteenpäin kaksi isoa tunnetta. Toinen on viha ja vihan kohde on huume. Mutta vihaankin suurempi on rakkaus. Tilaisuus Paunun koululla Marjatan kokemuspuheenvuoro ja neuvoja päihdeongelmien kohtaamiseen kuullaan Paunun koululla tiistaina 22. tammikuuta kello 18. Kyseessä on Missä mennään nyt - Päihteet tänään -tilaisuus. Tilaisuuden järjestävät Jämsän työväenopisto ja Nyt mun päässä ei raksuta -hanke.