Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Teatteriarvio: Kosketuksen ja laulun liitto – J+J Teatterin Laulava hoitaja hellii ja hoivaa hienosti

Ihminen voi koskettaa toista hyvästi tai pahasti. Parhaimmillaan taide koskettaa meitä syvältä, liikuttaa ja laittaa ajatukset liikkeelle. Sitä parhautta tarjoaa J+J Teatterin sunnuntaina ensi-iltansa saanut musiikkinäytelmä Laulava hoitaja . Risto Hakolan käsikirjoittama ja ohjaama esitys ei aikaile vaan menee suoraan asiaan, tehostetun palveluasumisen yksikön arkeen. Marjut Mannisen esittämä Mari ottaa kantaakseen omien murheidensa lisäksi myös hoidettaviensa vaikeudet. Mari viihtyisi työssään paremmin, jos saisi omistautua vain ja ainoastaan hoitotyölle. Sen sijaan hänet velvoitetaan osallistumaan jonninjoutaviin hankkeisiin. Hän tietää mihin niillä on tapana hautautua: ”byrokratian pohjattomaan persereikään”. Manninen luo taitavasti hahmostaan riittämättömyyttä huokuvan, aidosti empaattisen vastuunkantajan, joka on vaarassa uupua huolehtimiseen. Vastakohtana on Kaisa Rantalan hahmo. Kirsi on rutinoitunut hoitaja, joka osaa suodattaa omaisten haukut. Hän vaihtaa sormia napsauttamalla itsestään empatian päälle ja pois. Työelämä on vain osa elämää. Hänelle palaverit ovat mukavaa vaihtelua ”vaippapaskojen lapikoimiselle”. Rantalan rempseys on vapautunutta ja teeskentelemätöntä, ja sitä porskutusta on ilo seurata. Saara Koskinen esittää lähihoitajaksi opiskelevaa Pirittaa. Koulussa on saatettu opettaa oikeat tekniikat, mutta ei ihmisen kohtaamista. Näytelmässä korostuukin ihmisarvon osoittaminen ja sen kokeminen. Teija Sneckin näyttelemä Susanna on esimies, joka on turhautuneena puun ja kuoren välissä. Hoitajat kaipaavat lisäkäsiä ja päättäjät vetoavat mitoitukseen. Sneck taiteilee hyvin roolissaan. Charmanttina lääkärinä puolestaan toimii Jouni Leppikorpi. Tuomo on naistenkaatajan maineessa, ja saa työyhteisön pulssiin vipinää. Leppikorpi on varsin vakuuttava. Kokonaisuus on lopulta enemmän kuin osiensa summa. Koko näyttelijäjoukon yhteistyö on hiottua ja saumatonta. Sitä täydentää oivaltavasti tehty lavastus sekä tyylikäs valosuunnittelu. Esitys on eheä ja sujuvasti etenevä. Näytelmässä kuullaan liki kymmenen laulua eri vuosikymmeniltä. Ne istuvat mainiosti kohtauksiin. Manninen, Rantala ja Leppikorpi ovat kaikki koneita ja varmoja laulajia. He tekevät tyylikkäät tulkinnat. Musiikin sovitukset ovat linjakkaita ja antavat esiintyjille tilaa. Viimeistään Suojelusenkelin kohdalla karskimpikin herkistyy. Hakola ei sorru tekstissään lepertelyyn. Potilaat eivät ole tekopirteitä, herttaisia tai nokkelia. He ovat muiden armoilla. Aivan kuten esityksessäkin tehdään valintoja, jäädäkö vai lähteä, penää hän vastuuta, miten kohtelemme lähimmäisiämme. Auttaisikohan jos lääkäri määräisi meille kaikille ”laulamista, koskettelua ja äidillistä hellyyttä niin usein kuin mahdollista, eiköhän siinä tärkeimmät”? Väheksymättä Jämsänkosken teatteritalon puitteita, Laulavalle hoitajalle löytyisi varmasti tilausta myös isommiltakin areenoilta. Se on hyvä ja tarpeellinen esitys. Esitykset 20.1.-17.2. Ohjaus ja käsikirjoitus: Risto Hakola Solistit Marjut Manninen, Jouni Leppikorpi ja Kaisa Rantala Kesto: 2 h