Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Ammattikeittiössä aherrus alkaa kummitustarinoista huolimatta ennen aamukahdeksaa – Kuvagalleria paljastaa, miten pohjoisrinteiden himoitut keitot syntyvät

Sunnuntaiaamuna kello lyö vasta kahdeksan, kun Himoksen pohjoisrinteiden juurella Himos Cafén keittiössä palavat jo valot. Kokki Sari Lahtela kääntää lieteen tehoja. Ei muuta kuin 30 litran kattilat tulille ja vesi kiehumaan. Sekaan vielä mausteita, niin liemipohjat pääsevät makustumaan. Seuraavan parin tunnin ajan Lahtela häärii keittiössä tomaatti-vuohenjuusto-, kermainen lohi-, jauheliha- ja gulassikeittokattiloiden äärellä. –Meidän ennätys on 440 myytyä lounasta päivässä. Sellaisina päivinä pitää kiirettä. Aina kun uusi keittoerä valmistuu, se loppuu miltei samoin tein. Oletko kuullut pohjoisrinteiden kummituksesta? Sipulien kuullotus ja tomaattipohja lämpiämään. Työvaiheita ja makuja on monia, mutta Lahtelaa porisevien kattiloiden määrä ei stressaa. Kaikkeen kuulemma tottuu ja reseptitkin ovat jo jääneet selkärankaan. Tekemisen lomassa Lahtela ehtii antaa vinkkejä kotikeittiöönkin. –Kotikokkeja kannustaisin kokeilemaan rohkeasti. Ruuan kuuluu olla tekijänsä näköistä. Hieman ennen aamuyhdeksää keitot ovat jo siinä vaiheessa, että on aika "odottaa viestin vaihtajaa". Kunhan keittiön toinen kokki, Tuula Honkanen , tulee töihin, keittoihin lisätään vielä lihat, kalat, juurekset ja kermat. Sari Lahtela laskee kannen lohikeittokattilan päälle. –Kerroinko jo, miten joidenkin mukaan täällä pohjoisrinteillä kummittelee? Urbaanilegendan mukaan kummitus näyttäytyy silloin, kun keittiön väki on sammuttanut liedet ja salin henkilökunta on jäänyt hoitamaan sulkemisen loppuun. –Valot kuulemma syttyvät ja sammuvat itsestään ja kuulostaa siltä kuin joku hiippailisi jossain selän takana. Itse en kummitukseen ole törmännyt. Keittiössä auttaa kun vähän puhuu itsekseen Tuula Honkanen sipaisee hiuksensa lakin alle ja on valmis hommiin. Ensin hän nostelee pohjaliemiä pienempiin kattiloihin ja jatkaa niitä lisäämällä joukkoon lisää raaka-aineita. –Kaikkea 30 litraa ei tehdä kerralla. Otetaan pohjaa ensin vain vähän ja tehdään lisää sitä mukaan kun menekkiä on. Tälle sunnuntaille pakkasta on luvattu yli 25 astetta ja se mietityttää keittiössä. Riittääkö laskijoita, riittääkö syöjiä? Kaikkeen on silti varauduttava. Honkanen kurottaa hyllylle ja nostaa liedelle uuden kattilan. Häärätessä kuuluu vaimeaa supinaa. –Keittiössä tehdessä auttaa, jos samalla vähän puhuu itselleen. Silloin pysyy paremmin, mitä on jo tehnyt ja mitä on vielä tehtävä, Honkanen nauraa. Maun viimeinen silaus Voipaketti ja kerma esiin, on aika viimeistellä kalakeittoa. Honkanen nostaa kantta, kaataa keittoon kermaa ja maistaa. Valmista on. Sitten jauhelihakeiton kimppuun. –Mitä mieltä Sari olet? Eikö kaipaakin vielä jotain? Maistelusikoita kuluu useampi, kun kokit viilaavat makua kuntoon. Apu löytyy suolasta ja persiljasta. Vielä ennen keittojen viemistä tarjolle, Honkanen ottaa esiin lämpömittarin. Jokaisen keiton lämpötila mitataan ennen tarjoilua ja sen jälkeen. –Sellaiset 80–90 astetta on sopiva lämpö, kun keitto viedään pöytään. Lämmöt ovat kohdillaan ja kaikki alkaa olla valmista. Kun kello lyö yksitoista, Himos Cafén ovi käy ja sisään astelee monokansaa. Selvää on, että pakkasesta huolimatta nälkäisiä laskijoita riittää. EDIT 20.2. klo 10.32: Korjattu jutussa olleet nimivirheet.