Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Reserviläisen mietteitä

Olin ensimmäistä kertaa eräjormailemassa puolustusvoimien kutsulla. Tarkempia yksityiskohtia ei ole lupa kertoa, sen takaa allekirjoittamani salassapitosopimus, joka lykättiin ensimmäisenä käteen. Jotain yleisiä havaintoja ja pohdintoja haluan, ja on jopa velvollisuus ottaa esille. Olen kuullut kertausharjoitusten olevan niitä vanhoja kunnon "makkaranpaistoleirejä", joissa nähdään vanhoja tuttuja ja istuskellaan porukalla nuotion äärellä. Fakta on se, että näin pari vanhaa tuttua. Oli kylmä, pimeä, valvoin ja ainoa makkara, minkä söin oli kylmänä suoraan paketista aamupalaksi. Kertausharjoitukset ylläpitävät reserviläisten maanpuolustustaitoja ja sodan ajan joukkojen suorituskykyä, kerrotaan puolustusvoimien sivuilla. Meidän harjoituksessa tämä ei toteutunut. Tai jos toteutui, niin lause käytännössä tarkoittaa 17 tuntia putkeen metsään tuijottelua, tietäen että mitään ei kuitenkaan tapahdu. Erätaidot, ensiaputaidot, aseenkäsittelytaidot ja oman koulutushaaran toimintojen opettelu olisi oleellista. Miksi siihen ei keskitytä, vaan taistellaan pimeyttä ja kylmyyttä vastaan? Tämäkö lisää puolustustahtoa ja taitoja? Mielenkiintoista on tehdä huomioita, kun vietetään viikko metsässä samalla sakilla. Aiemmin tuntemattomat ihmiset hitsaantuvat yhteen, aivan toisella lailla kuin missään muualla. Näkee ihmisten hyvät ja huonot puolet. Huono läppä lentää vuorokauden ajasta riippumatta. Joku totesikin oivallisesti, että intin jälkeen ei ole ollut yhtä hauskaa. Yhteinen vihollinenkin löytyy. Aika, jonka täällä joutuu viettämään "niin hyvää puuta" tuijotellessa. Viikon jälkeen tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Ihmeellistä. Täytyy silti ihmetellä reservin kertausharjoitusten tarkoitusta. Ensinnäkin osa saa joka ainoa vuosi kutsun, osaa taas ei "tarvita" ikinä. Järkevintä olisi rakentaa tasaiset aikavälit jokaiselle, jotta joka ainoa taistelija pysyy vireessä sekä painotus pitäisi olla oleellisissa asioissa. Minä ainakin hölmönä luulin, että metsään tuijottelut, olisi jäänyt pakolliselle inttiajalle. Toisin kävi. Jos meno jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena verorahojen tuhlailuna ilman todellista tarkoitusta, minulla on tiedossa valtion kuluerä, mistä olisi helppoa säästää! Kirjoittaja on teatteri-ilmaisun ohjaaja, näyttelijä ja freelancer-taiteilija. "Oli kylmä, pimeä, valvoin ja ainoa makkara, minkä söin oli kylmänä suoraan paketista aamupalaksi."