Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Sisar on ihmisen paras kaveri – Kaarinan neuvokkuus pelasti isosisko Ainon hengen, kun pullataikinamöntti juuttui kurkkuun

Oli talvisota ja paljon pakkasta, kun Päijänteen Taivassalossa syntyi tyttölapsi. Juurisen Onnin ja Helvin neljäs lapsi ristittiin Ainoksi . Jatkosodan alettua perheeseen syntyi seuraava tyttö. Hänelle laitettiin nimeksi Kaarina . –Minun jälkeeni meille syntyi vielä kaksi sisarusta, mutta kyllä meistä nimenomaan Ainon kanssa tuli hyvin läheiset, kun meillä oli ikäeroa niin vähän, kertoo Kaarina Juurinen. He olivat saaren likkoja. Uimaan he eivät kuitenkaan kunnolla oppineet, sillä äiti ei päästänyt tyttöjä keskenään järven rantaan. Saarelaisia oli joskus hukkunut ja siksi vettä piti pelätä. –Vieläkin näen vesipainajaisia, sanoo tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Aino Martikainen. Tuli ikävä saareen Perhe muutti mantereelle, kun koitti Kaarinan vuoro aloittaa koulunkäynti. Aino sen sijaan ehti kulkea kouluun jo saaresta käsin. Jäillä kulkeminen ja railojen ylitys olikin melkoista seikkailua. –Vaan kun muutimme Vaheriin, oikein kaipasin niitä pitkiä koulumatkoja, hän nauraa. Kaarinakin kaipasi takaisin saareen. Oli ikävä pappaa, joka oli jäänyt vielä saareen asumaan. Pian Artturi-pappakin muutti mantereelle. –Vaherissa elämä muuttui erilaiseksi. Oli enemmän muitakin kavereita, mutta me siskot pidimme aina toisistamme huolta. Kerran he söivät pullataikinaa. Siinä hyppiessä taikinan möntti luiskahti Ainon henkitorveen. Kaarina työnsi sormet siskon kurkkuun ja vetäisi tukkeen pois. Näin pikkusiskon neuvokkuus pelasti isosiskon hengen. –Sinä olet ollut aina se järki, ja minä olen ollut voima, hymyilee Aino. Mehtän kautta iltamiin Kaikenlaista piti nuorena kokeilla. Yhdessä siskokset ostivat kerran tupakkaakin. He kiipesivät Kotaniemen kalliolle ja vetivät Boston-askin tyhjäksi yhtä kyytiä. Palkaksi he saivat pahan olon, mutteivät sentään selkäsaunaa. –Entä muistatko, kun karattiin salaa tanssimaan Peltolan vajalle? kysyy Kaarina siskoltaan. Tietysti tapaus jäi mieleen. Olihan silloin ollut nuorimmaisen siskon rippipyhä, eikä olisi ollut sopivaa lähteä rimpsalle. Onneksi kukaan ei huomannut, kun tytöt pujahtivat iltamiin "mehtän kautta". Kaikkiaan Juurisen perheessä oli seitsemän lasta. Vähitellen kotipesä tyhjeni. –Ensin meidän vanhin sisko muutti Joensuuhun ja pian mekin mentiin perässä töihin ja opiskelemaan. Ensi alkuun asuttiinkin yhdessä. Joensuusta löytyi poikakaverit, joista tuli sittemmin aviomiehiä. Tyttöjen sukunimet vaihtuivat, lapsia syntyi. Viisi tai kuusi puhelua päivässä Myöhemmin Kaarina koki avioeron ja kävi asumassa muuallakin, mutta Aino asui Joensuussa yli 30 vuotta. Lopulta sisarusten tiet ovat johtaneet heidät takaisin Jämsään. Tarttuiko vilkas puheenparsi nuttuun Karjalan mailta? –Ollaan oltu kovia pälpättämään lapsesta asti. Sitähän ne Joensuussa ihmettelivät, että ketkäs ne kovia puhumaan ovatkaan. Ruuhkavuosien tuoksinassa siskosten välimatkat olivat joskus pitkät, mutta tiivistä yhteyttä he ovat pitäneet aina. Kirjeet toivat ja veivät kuulumisia. –Nykyisin me soitellaan. Soitamme toisillemme varmaan viisi tai kuusi kertaa päivässä. Tärkeintä on varmistaa, että sisko on kunnossa. Kun ikä alkaa lähennellä 80 vuotta, se on tärkeää. –Mutta kyllä me jutellaan ihan löpölöpöäkin. Ja ainahan sitä jotain asiaakin keksitään. Riitoja meillä ei ole Tätä nykyä Aino asuu miehensä Pentti Martikaisen kanssa sisarusten kotitalossa. Kaarinan koti on Seppolassa kerrostalossa, mutta kesämökki hänelläkin on Vaherissa. –Hyvissä väleissä on aina oltu, vaikka toisillemme suoraankin sanotaan. Varsinaisia riitoja meillä ei ole. Ainon mielestä Kaarinan temperamentissa on kuitenkin välillä kestämistä. –Mutta olen minä vanhemmiten muuttunut paljon joustavammaksi, Kaarina puolustautuu. Entä Ainon luonne? Kaarinan mielestä Aino on jämäkkä, mutta toisaalta aika pitkävihainen. No - ei Aino sitä ihan kielläkään. Luultu jopa kaksosiksi Aino ja Kaarina ovat näyttävä ja tyylitietoinen sisarpari. Joskus heitä on luultu jopa kaksoissisariksi. Kaarina on ollut aktiivinen näyttämötaiteen harrastaja, Aino on laulanut kuoroissa. Tavatessaan siskot innostuvatkin yhdessä laulamaan. Ja tietysti puhe solisee vuolaasti, leikkiä lasketaan. Tunnelma on lämmin. –Mulla on etuoikeus omistaa tällainen sisko, sanoo Kaarina ylpeänä. Aino hieroo siskon palelevia jalkoja. Hän vilkaisee siskoaan - ja on samaa mieltä. Että sellaiset siskokullat.