Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vain työ tuo hyvinvointia

Keskustelu elinvoimajohtajan toimen eli viran perustamisesta Jämsän kaupunkiin on ajankohtaista. Suuntaus on ollut monissa maamme kaupungeissa samanlainen, muun muassa Orivedelle perustettiin jo viime vuonna elinvoimajohtajan pesti: Pirkko Lidströmin rooteliin kuuluvat asuminen, joukkoliikenne, maankäyttö, matkailu, markkinointi ja viestintä, työllisyyspalvelut sekä yrityspalvelut. Elinvoima sanana on kuitenkin kovin monimerkityksinen. Alkujaan sillä tarkoitettiin ihmisen tai muun elollisen elinvoimaa, jota esimerkiksi sairaudet tai ravinnon puute saattavat heikentää. Kunnallisessa asiayhteydessä elinvoimalla ymmärretään pelkistetysti kunnan kykyä tuottaa asukkailleen palveluita. Tämä taasen edellyttää toimia, joilla voidaan turvata ja jopa vahvistaa edellytyksiä järjestää näitä palveluita, siis koulutusta, päivähoitoa, terveydenhuoltoa, kaavoitusta, elinkeinopolitiikkaa muiden muassa. Työpaikat ja niiden tuottamat tulot ovat ravintoa kuntien elinvoimalle; niillä ylläpidetään kunnallisia palveluita. Jämsän ongelmana on työpaikkojen määrän merkittävä vähentyminen parissa vuosikymmenessä, josta suorana seurauksena on ollut asukasmäärän lasku kiihtyvään tahtiin. Vuonna 2000 Jämsässä oli työpaikkoja yhteensä 9 828, kun niitä vuoden 2016 tilastossa on 7 778. On kohtalaisen todennäköistä, että tuoreimmat tilastot, kunhan valmistuvat, kertovat tätäkin pienemmästä työpaikkojen määrästä. Vaikka palvelut pelaavat, kuten yleisesti ottaen Jämsässä pelaavat, ei väestökehitys tule positiiviseksi, ellei saada työpaikkoja lisää. Sen vuoksi elinvoimaa olisikin kehitettävä elinkeinopoliittisin toimin. Onpahan mielenkiintoista seurata minkälaisen hallintohäkkyrän päättäjämme rakentavat elinvoimatoimialaksi. Arvaan, että heillä ei ole riittävästi rohkeutta; kaverit suojelevat kavereitaan, tarpeelliset toimet jäävät tekemättä. Missä ovat ne Jämsän ”komiit”, jotka päät pystyssä kehittävät omaa kaupunkiaan? Nyt on vallalla saamattomuuden kulttuuri, jonka seurauksena koko kunnallinen identiteetti on murenemassa. Ei ole kaupungintaloa, kirjasto on väistötiloissa, homekoulutkin odottavat vuodesta toiseen purkamistaan. Tukkilaisten selkokielellä sanottuna: suma seisoo liian monessa paikassa. Seuraavaksi konsultiksi kannattaa palkata kansansaduista tuttu viisas Matti. Hän neuvoi erästäkin ongelmayhteisöä, että miten tuodaan valoa pimeään pirttiin.