Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Hallilainen Esko lensi aikoinaan Mersullakin: "Lennettävä Mersu oli vaativa ja osin arvaamaton"

Hallilainen Esko Penttilä täytti 90 vuotta viime kesäkuussa. Syksyllä 1946 hän pyrki Aamulehden ilmoituksen sysäämänä aliupseeri-ohjaajakurssille Kauhavalle. Piinaavan odotuksen jälkeen kutsu valintatesteihin tulikin lentäjille ja lentämään pyrkiville tuttuun Tilkan sotilassairaalaan Helsinkiin. Nyt alkoi toinen odotus tammikuun alussa alkavalle kurssille pääsystä. Kun pari päivää ennen kurssin alkua ei posti ollut vielä tuonut viestiä, Esko rohkeni tiedustella tuloksia. Esikunta vahvistikin valinnan, kutsu kurssille oli vain hautautunut Oriveden nimismiehen pöydän paperikasoihin. Eikun kiireesti aamujunassa Tikkakoskelle Lentorykmentin alokkaaksi kestämään tuon ajan alokashöykytystä. Sieltä matka jatkui jo kuukauden kuluttua Kauhavalle Lentosotakouluun. Vihdoinkin lentoon Tuohon aikaan Kauhavalla alkeiskoulutuksen koneena oli saksalainen kaksitaso Stieglitz, jolla myös Esko sai ensimmäisen kokemuksensa lentämisestä. Koneen kyljessä oli numero seitsemän. Vaikka korkeus jäi 500 metriin ja laskut yhteen, oli koulutus alkanut. Kuukaudessa kertyi oppia niin paljon, että koitti lento-oppilaalle jännittävä ensimmäinen yksinlento. Noviisin merkkinä liehuva punainen vaate koneen pyrstössä varoituksena muille Esko lähti lennolle, jolla kertyi viiden laskun myötä 30 minuutin merkintä lentopäiväkirjaan. Muistona huikea tunne ja vaikeat laskut pomppuineen. Monia konetyyppejä Kun lentotunteja ja osaamista karttui, siirtyivät oppilaat Suomessa valmistettuihin konetyyppeihin. Niitä he joutuivat opiskelemaan yllättävän monta verrattuna tämän päivän lento-oppilaisiin. Liekö syynä jonkin asteinen varautuminen häiriöihin sodan jälkeisessä rauhassa. Vuonna 1937 valmistunut Viima II oli ketterä ja kevyt ohjattava, jolla oli hyvät lento-ominaisuudet. Sillä lennettiinkin taitolentokilpailut. Kurssilaiset lensivät myös harjoitus- ja koulukone Tuiskulla. Se oli ensimmäinen kotimaassa suunniteltu ja vuonna 1934 rakennettu kone, jonka runko oli hitsattua teräsputkirakennetta. Vaikka sarjan ensimmäinen kone tuhoutui syöksykokeessa, tuli tästä tyypistä pitkäaikainen ja erittäin hyväksi luonnehdittu. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Uudehko ja tarkasti lennettävä Pyry oli oppilaille jo neljäs konetyyppi, jolla tehtiin muun muassa matkalentoja. Silloin Esko kävi ensimmäisen kerran Kuorevedellä, jossa hän jopa yöpyi Karhumäen konttorin yläkertaan sijoitetuissa makuutiloissa. Seuraava, Fokker D 21, oli mukana jo molemmissa sodissa. Talvisodassa luutnantti Jorma Sarvanto saavutti sillä kuuluisan ennätyksen tuhotessaan neljässä minuutissa kuusi vihollisen pommikonetta. Fokkereita Valmet valmisti lisenssillä aluksi Kolhossa ja myöhemmin Kuorevedellä. Esko muistaa lyhytkasvuisena vaikeudet ulottua jalkapolkimille. Tällä koneella ”kovat piipussa” suoritettiin ammunnat niin ilma- kuin maamaaleihin. Viides konetyyppi oppilaille oli myös sotakone, Curtiss 75A Hawk, jonka myötä Eskon lentopäiväkirjaan kertyi jo 158 tuntia ja 45 minuuttia eli hyvinkin yli 100 tunnin jälkeen myönnettävän Suomen lentomerkin verran. Surullisiakin muistoja Koulutuksessa sattui myös haavereita: Hämeenlinnan lähellä menehtyi yksi kurssin oppilaista mekaanikkonsa kanssa lento-onnettomuudessa Pyryllä. Toinen kurssin järkyttävistä kokemuksista oli oppilaan kuolemaan johtanut turma Fokkerilla Kauhavan kentän reunaan. Tätä Esko joutui todistamaan paikan päällä parin minuutin kuluttua saapuessaan onnettomuuskoneen hylylle. Uttiin ja Mersulla ilmaan Utissa oli Lentorykmentti 3, jonne jo paljon lentänyt Esko siirtyi lokakuun lopulla. Siellä tunteja kertyi ilmassa niukasti, mutta oppitunteja luokassa sitäkin enemmän: mustakantisen vihkon sivuille kirjattiin Suomen sen aikaisen ykköshävittäjän, Messerschmitt BF 109 G:n, tietoja ja lento-ohjeita. Lento-oppilaan kurssin huipennus oli sitten 17.12.1947. Tätä hetkeä varten oli opiskeltu pitkään ja hartaasti, sillä lennettävä Mersu oli vaativa ja osin arvaamaton. Kello 10.45 Esko suoritti onnistuneen startin, telineet sisään ja nousu 2 000 metriin, jossa huimaava nopeus oli 450 km/t. Tälle ihanuudelle oli kuitenkin määrätty tarkka aika: puolen tunnin lennon jälkeen takaisin kentälle viimeisen kerran ja siviiliin alikersanttina.