Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Arkistojen aarteita: Näin alkoi Heikin ja Gibsonin yhteinen taival

Viime viikolla vakavan sairauden uuvuttamana kuollut mestaripelimanni Heikki Lahti ja Gibson-mandoliini olivat erottamaton parivaljakko. Hän kertoi tärkeiden soittimiensa tarinan Jämsän Seudun haastattelussa keväällä 2016. Tärkeässä roolissa olivat matkat Australiaan ja Amerikkaan. Noilta reissuilta mukaan tarttui kaksi kovan luokan soitinta. Amerikasta Heikki sai lahjoituksena Gibson A-4 -mandoliinin, joka on valmistettu vuonna 1924. Australiasta hän puolestaan osti värikkäiden vaiheiden jälkeen Gibson F5-L -mandoliinin. –A-4 -mandoliinin "tienasin", kun soitin Duluthin yliopiston kahvilassa Kulkurin valssin . Muuan Eva Erickson sitä toivoi. Hän kertoi omistavansa sellaisen Gibsonin ja lupasi lähettää sen minulle ilmapaatilla Suomeen. Ja näin tapahtui. Mandoliini oli roikkunut Ericksonin työhuoneen seinällä 30 vuotta käyttämättömänä. Australian reissussa meinasi tulla tenkkapoo. Heikki ihastui soitinliikkeessä myynnissä olleeseen F5-L -mandoliiniin, mutta luottokortin luottoraja ei mahdollistanut sen ostamista. –Soitin jo kotiin Eeva -vaimolle, että myy Saab, niin saan rahaa. Saabia ei kuitenkaan tarvinnut myydä. Soittajakaveri Reino Kivimäellä oli kortissaan sen verran luottoa, että hän lainasi puuttuvan osan. Maksoin sen sitten Suomessa takaisin. Australiassa meidät majoittanut isäntäkin olisi auttanut minua. Hän sanoi, että on valmis myymään vaikka talonsa, Heikki muistelee hymyssäsuin. Videolla Heikki Lahti esittää ex-tempore Otto Hotakaisen Huhtikuun polkan . "Soittaja on yleisön palvelija" Vuonna 1997 Heikki Lahti esiintyi kuukauden pelimannivieraana radion yleisohjelmassa. Häntä haastateltiin tuolloin marraskuussa Koillis-Hämeessä. Mestaripelimanni Heikki Lahti suhtautuu nöyrästi sekä musiikkiinsa että sitä kuunteleviin. Hänen mielessään ovat isä-Väinön opit. Niiden mukaan soittaja on yleisön palvelija. Yleisöksi taas riittää yksikin kuulija, joka on keskittyneesti musiikissa mukana. Vastikään kuukauden pelimannivieraana radion yleisohjelmassa esiintynyt Heikki myöntää lämpöä äänessään perineensä kahden veljensä tapaan musiikin lahjat isältä. Väinö-isän haave yhteissoitosta kaikkien kolmen poikansa kanssa ei ehtinyt toteutua. Jokainen veljeksistä on kuitenkin uskollisesti omalla suunnallaan huolella hoitanut saamaansa leiviskää. –Eero-veli on kansanmusiikkipuolella, Pekka taas on sinfoonikko. Heikin kohdalla musiikki sai entistä suuremman sijan vajaa vuosi sitten, jolloin mies siirtyi siviilityöstä eläkkeelle. Taakse jäi 36 vuotta metallin aakkosten opettamista tuleville ammattimiehille. –Siltä osin sarka tuli kynnetyksi. Syrjään hyppääminen osui muutoinkin sopivaan aikaan. Huima teknologinen kehitys merkitsi koulutuksessakin suuria muutoksia. Taitteessa oli hyvä tehdä tilaa nuoremmille. Kehitystä seuraan mielenkiinnolla sivusta. Jo muutaman viimeisen opetusvuoden Heikki sanoo eläneensä toinen jalka osa-aikaeläkeläisenä koulussa, toinen musiikin puolella. Nyt molemmat jalat naputtavat tukevasti kansanmusiikin mukana. Nyt harrastan kouluttamista, esiintymistä ja itseni jatkuvaa kehittämistä, mestaripelimanni piirtää nykyistä tahtiaan. Kansanmusiikki kuljettaa Rääkkylän Kesäkihauksista Pohjanmaan Speleihin. Keskelle jää Kaustinen. Se on Mekka, jossa kerran vuodessa ladataan akkuja. –Koulutustehtäviä on eri puolilla maata tarjonnut sekä Kansanmusiikkiliitto että oma seutukunta. Soittajaryhmien vetämisen vastapainona on myös muutama yksityisoppilas. –Pedagogista kokemusta on tarjonnut siviilityö. Muilta osin opit soittajien vetämiseen on haettu kantapään kautta. Se on luovaa työtä, missä liikkeelle on lähdettävä ryhmän mukaan. Kehno lienee kurssi, elleivät pelit alle viiden minuutin jo soi, Heikki virnistää. Esiintyjänä Heikki Lahti on saanut kiitosta eläytymisestä. Hän onkin vankasti sitä mieltä, että musiikkia on harrastettava innostuneesti ja intensiivisesti. Soittajan on paneuduttava sekä kappaleeseen että soittimen maailmaan. –Kun tulkitaan musiikkia ilman sanoja. Soittimen on välitettävä oikeata tunnetta ja tunnelmaa. Saman on heijastuttava myös soittajasta. Heikki myöntää avoimesti suhtautuvansa karsaasti musiikin raja-aitoihin. Mitään musiikkityyliä ei saa aliarvioida. Hänen mielestään kansanmusiikkia voi tulkita kaikilla soittimilla. Yhtä hyvin perinteiset pelimannin soittimet soveltuvat konserttimusiikin esittämiseen. Esimerkiksi mandoliinista löytyy koko ajan jotakin uutta, sanoo kolminkertainen mandoliininsoiton Suomen mestari kädessään uutuuttaan kiiltävä soitin, joka on tuotu mestarille testattavaksi. Suomessa on tällä hetkellä taitavia soitinten rakentajia. Ei Suomesta lankkuja kannata ulkomaille viedä. Ne on jalostettava muun muassa soittimiksi, on hänen vakaa mielipiteensä.