Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Sääntöjä siellä, sääntöjä täällä

Anna Puu laulaa rakkauden säännöistä, joiden rajoissa rakastaa. Laulun sanoissa sanotaan myös, että emme saa valehdella kotona koskaan rakkaillemme. Sääntöjä on joka puolella, kotona, kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa, liikenteessä, yhdistyksillä… Ihan joka paikassa, kun ajattelee tarkemmin. Useimmilla nuorilla on kotiintulosäännöt, kouluissa on monenmoista sääntöä välitunneilla ja tunneilla olemiseen, liikennesäännöt autoilijoille ja kävelijöille erikseen, säännöt ammattiautoilijoista ralliauton kuljettajille, työelämän säännöt työaikalakeineen, yhdistyksen säännöt… Näin muutama mainitakseni. Meillä kotona tärkein sääntö on, että pitää puhua asioista. Ei saa murehtia yksin. Tällä säännöllä pääsee pitkälle parisuhteessa ja lasten kanssa. Yleensä asiat ruukaavat järjestyä jollain tavalla. On hyvä parantaa maailmaa yhdessä perheen kanssa, eikä yksin. Niin kauan suhteet pysyvät hyvänä, kun riittää puhuttavaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitää aina olla äänessä. Meillä Jameksen kerhoissakin on sääntöjä. Säännöt tehdään yhdessä nuorten kanssa, jotta he sitoutuisivat paremmin niiden noudattamiseen. Mutta aina joku nuorista kysyy, miksi pitää aina olla säännöt? Hyvä kysymys! Jos meillä ei olisi sääntöjä, kaikki tekisivät mitä itse haluaisivat tai mitä mieleen tulisi. Kerhoissakin kaikki olisi yhtä huutoa, kun kukaan ei kuuntelisi toisiaan, ja kaikki juoksisivat ilman päämäärää. Mistään tekemisestä ei tulisi mitään. Jos liikenteessä ei olisi sääntöjä, kaikki ajelisivat omilla autoillaan, miten haluaisivat, ja toisia autoilijoita ei kunnioitettaisi ollenkaan. Kävelijät ja pyöräilijät kulkisivat omia polkujaan sikin sokin. Mistään ei tulisi mitään tolkkua vaan onnettomuuksia sattuisi valtavasti. Harrastuksissa jos ei olisi sääntöjä, niin sattuisi varmasti paljon tapaturmia, jos kukaan ei varo ketään tai kuuntele toista. Säännöt on tehty noudatettavaksi, mutta jos sääntöjä alkaa olla liikaa, tulee toleranssi vastaan ja ihmiset alkavat käyttäytyä sääntöjen vastaisesti. Mikä on riittävä määrä sääntöjä? Mikä on se raja, milloin niitä on liikaa? Pitääkö meillä olla sääntöjä joka paikassa, eikö meillä enää käytetä maalaisjärkeä? Kirjoittaja on James Koskisen vapaapäivän toiminnanjohtaja. "Meillä kotona tärkein …sääntö on, että pitää …puhua asioista."