Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Mikä on olennaista?

Nyt kun vaalit lähestyvät, on huomattavissa taas tavallista tiukempaa keskustelua ja kädenvääntöä asioista. Paikallisesti eniten puhuttanee organisaatioselvitys ja sen uhkaamat toimenpiteet. Valtakunnallisesti on vihdoin noussut esiin vanhuspalveluiden taso. Molemmissa näistä aiheista kuitenkin silmiinpistävää on se, että unohdetaan oikeastaan kokonaan, mikä on olennaista, puhumattakaan inhimillisyydestä. Organisaatioselvityksen aiheuttaman keskustelun keskiössä olleessa koulujen lakkauttamisessa pyöritellään euroja ja käytetään tajuttomasti aikaa sen miettimiseen, miten ja millä hinnalla lapset kuljetetaan paikasta a paikkaan b. Kuitenkin tällä kohtaa olennaista olisi mielestäni se, kehen tämä eniten vaikuttaa, eli lapsi! Kuinka suuri vaikutus lapsen psyykkeeseen mahtaa olla matkojen takia useita tunteja venähtävällä koulupäivällä, ja kuinka lapsen vanhemmat voivat, jos heidän elämänsä kuluu työn ohella erinäisten perusasioiden järjestelyihin ja autossa istumiseen? Olennaista olisi miettiä myös, millä rahoilla ylipäänsä koulutus ja muut peruspalvelut jatkossa järjestetään, jos eräätkin isot yritykset vaihtaisivat paikkakuntaa parempien palveluiden perässä. Vanhuspalveluiden osalta tilanne on suorastaan häpeällinen. Emmekö todellakaan pysty hyvinvointivaltiossa takaamaan arvokasta vanhuutta heille, jotka ovat jo työnsä tehneet ja veronsa maksaneet? Näissäkin asioissa yli ymmärryksen menee se, kuinka itse vanhukset ja heitä hoitavat henkilöt ovat jotenkin täysin jääneet byrokratian ja rahan jalkoihin. Voi vain kuvitella, kuinka paljon aikaa, rahaa ja paperia on kulutettu, kun kunta x tilaa vanhuspalvelut yritykseltä y, joka teettää itse työn alihankintana yrityksellä z, ennen kuin sanaa ”vanhus” on edes mainittu. Usein tuntuu, että mitä isompi ja raskaampi organisaatio tai kilpailutusketju on kyseessä, sitä vähempään arvoon jää se tärkein, minkä vuoksi tämä koneisto on järjestetty. Tässä tapauksessa siis vanhus ja häntä hoitava henkilökunta. Usein monta pientä on parempi ja kustannustehokkaampi kuin yksi iso. Kuinka hyviä vaikutuksia sillä olisikaan, jos vanhainkodin ylin johtaja tuntisi kaikki alaisensa nimeltä tai jos kaikilla lapsilla olisi aikaa ja energiaa tehdä koulun jälkeen muutakin kuin läksyt? Kirjoittaja on jämsäläinen viheralan vaikuttaja. "Usein monta pientä on parempi ja kustannustehokkaampi kuin yksi iso."