Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Taiteilijat Koponen ja Haapakumpu tarjoavat harvinaista herkkua Kivipankilla – Metsäisistä teoksista tunnettu Koponen kertoo tekoprosessin olevan henkisesti raskas: "Siinä voi mennä ihan hulluuden rajoilla"

Galleria Kivipankin yläkerta kylpee auringonvalossa. Kuvataiteilija Mikko Haapakumpu istahtaa abstraktien töidensä keskelle ja kertoo kyseisen huoneen edustavan hänen tuoreinta kauttaan. Vuonna 1935 syntyneen taiteilijan töitä ei ole voinut Jämsässä ihailla vuosikausiin. Nyt Kivipankilla on esillä näyttely, joka on läpileikkaus miehen uraan viimeisen 50 vuoden ajalta. Teoksia Kivipankissa on esillä nelisenkymmentä. –Abstraktien akryylitöiden lisäksi olen valinnut näyttelyyn pääosin öljyväriteoksia ekspressiivisestä kaudestani, vuosilta 1983–1990. Mukana on myös hiili- ja pastellitekniikoilla teoksiksi ikuistettuja minulle tärkeitä tunnelmia. Teoksia omasta elämästä Yläkerran yksi huone onkin tarinoita pullollaan. Teoksissa vilisevät Haapakummun vaimo, anoppi sekä vaari. Seiniltä löytyy myös taiteilijan lapsuuden kasvuympäristö ja unessa ilmestynyt keinuhevonen. –Kasvoin isovanhempieni luona. Vaarin kanssa kävimme vierailulla lähitalossa, jossa oli hieno keinuhevonen, jolla sain ratsastaa. Kerran näin unta, missä keinuhevonen oli tullut kotimme pihaan kuutamossa. Se kutsui minua ratsastamaan itsellään. Haapakumpu vaikuttui taiteesta ensimmäisen kerran jo alle kouluikäisenä nähdessään Akseli Gallen-Kallelan teoksen Kallelan yö . Koulutaipaleen alettua poika pääsi uuden maailman äärelle. –Koulussa sain ensimmäistä kertaa käteeni värikynät. Muistan kuinka haltioissani olin siitä, että m-kirjaimeen voi käyttää vaikka neljää väriä. Joskus pohdin yökaudet sitä, miksi olen edes ryhtynyt taiteilijaksi. Se taitaa kuitenkin olla sisäsyntyistä, Haapakumpu miettii. Metsän siimeksessä Kivipankin alakerrassa on vastassa toisenlainen maailma – kuin astuisi metsän siimekseen. Kuvataiteilija Olli Koposen suuret öljyvärityöt täyttävät suurimman osan seinä pinta-alasta, mutta joukossa on myös pienempiä teoksia. Mukana on myös piirroksia hiilellä, lyijyllä ja kuulakärkikynällä toteutettuna. Näyttelyssä on esillä paljon sellaisia teoksia, joita ei ole aiemmin nähty. Koposen töitä ei ole Jämsässä päässyt ihailemaan vuosituhannen alkuvuosien jälkeen. –Taide ja luonto inspiroivat minua. Näen luonnossa paljon sellaista, mitä haluan maalata. Minun mielestäni taide on suurta. Ison kuvapinnan haltuunotto on haastavaa, mutta lopputulos on näyttävä, Koponen kertoo. Taiteilijalegendat inspiroivat Koposta. Hänen esikuviaan ovat 1800-luvulla jälkensä taidehistoriaan jättänyt venäläistaiteilija Ivan Šiškin , Paplo Picasso sekä Salvador Dalí . Mies kertoo oppineensa lähes kaiken kantapään kautta – tutkimalla ja lukemalla oikeanlaisista tekniikoista. –Esimerkiksi näyttelyssä esillä oleva Taivaan Dalikynttilät -teokseen sain inspiraatiota luettuani erästä Dalin kirjaa. Tutkin hänen taidettaan ja halusin itse kokeilla jotain hänen innoittamanaan. Henkisesti raskas prosessi Vakituisesti päivätyössä käyvä Koponen ei ole maalannut viiteen vuoteen, koska aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt prosessiin. Omakotitalossa Koskenpäällä asuva taiteilija kertoo talon lämmityksen ja muiden ylläpitotöiden haukkaavan ison osan vapaa-ajasta. –Kahdessa tunnissa ei saa mitään aikaiseksi, korkeintaan pensselit märiksi, ja sitten ne pitääkin jo kuivata. Metsäaiheisista suurista öljyväritöistä teen aina ensin pienen fiilisluonnoksen metsässä, jonka viimeistelen kotona. Sitten teen toisen ison luonnoksen, joka on enemmän suunniteltu. Jos toinen luonnos edelleen miellyttää minua, alan työstämään itse teosta. Koponen kertoo maalaavansa yhtä teosta koosta riippuen aktiivisesti noin 2–3 kuukautta 10–15 tuntia vuorokaudessa. Sen jälkeen hän laittaa teoksen pois näkyviltä hautumaan. –Puolen vuoden päästä kaivan teoksen esiin ja saatan lisätä siihen vielä väriä. Prosessi on henkisesti melko raskas. Siinä voi mennä ihan hulluuden rajoilla, kun etsii virheitä omasta tekemisestään, hän kertoo. Koponen ja Haapakumpu eivät ole vanhoja tuttuja, mutta kulttuurituottaja Nina Juurimaa sai idean yhteisnäyttelystä vieraillessaan Haapakummun kotona. –On innoittavaa päästä tekemään asioita yhdessä Koposen ja Haapakummun kanssa. Mielestäni on hienoa, että Jämsässä on tällaista kulttuuriohjelmaa tarjolla hiihtolomaviikoille, Juurimaa kertoo. Kuvataiteilijoiden yhteisnäyttely on esillä Galleria Kivipankilla 1. maaliskuuta asti. Näyttely avautui sunnuntaina.