Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Eurovaalikone Podcast Kaupallinen yhteistyö

Nykyvanhemmilta vaaditaan jo liikaa, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Äidit ja isät väsyttävät itsensä turhaan

Vaatimukset nykyvanhempia kohtaan ovat kasvaneet, ja moni masentuu, koska vanhemmuus on niin rankkaa. Puhutaan intensiivisestä vanhemmuudesta. –Intensiivinen vanhemmuus ei koske pelkästään vanhempia ja sitä, kuinka rankkana he kokevat vanhemmuuden, vaan ilmiöön liittyvät erottamattomasti myös lapset. Hehän sen vanhemmuuden kohteita ovat, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo. Jos vanhemmat poimivat erilaisia vinkkejä ja muita ohjeita mistä sattuvat niitä löytämään, tuloksena on Sinkkosen mukaan ulkoa ohjautuva toiminta ja jatkuva epävarmuus omasta isänä tai äitinä olemisesta. –Sen sijaan pitäisi katsoa omaa muksua ja miettiä, mikä hänelle olisi hyväksi. Lapsi itse antaa hyvät toimintaohjeet vanhemmilleen, jos häntä malttaa kuunnella. –Pikkulapsiperheissä mietitään, miten turvallinen kiintymyssuhde saadaan syntymään. Se on hassu lähtökohta. Riittää, kun ollaan ennakoitavia ja annetaan lapsen ilmaista kaikenlaisia tunteita. Sinkkonen ei osaa sanoa, kuinka tuttua intensiivinen vanhemmuudentyyli nuorille perheille on, mutta jos se välittyy ihanteena, vanhemmuudesta piirtyy hänestä harmaa kuva. –Vanhemmille voi tulla helposti kuva, että lapsi on jokin ihme valmennettava, jolloin vanhemmuudesta puuttuvat hauskuus ja huumori. Sinkkonen vieroksuu intensiivistä vanhemmuutta käsitteenä voimakkaasti. –Intensiivinen vanhemmuus ei ole yhtään mitään. Tärkeää on, että ajattelet lastasi, mitä hänelle kuuluu, jutustelet, komentelet, pidät hauskaa, otat kainaloon, riepotat, pidät hyvänä. –Se on kuin ihmeellinen valmennusajatus, jossa vanhempi koko ajan valvoo lastaan. Sellainen ajatus on ihan hirveä, että vanhemmuutta pitäisi jotenkin suorittaa ja saat pisteitä siitä, miten suoritat. Vanhemmuus muuttunut Suhde vanhemmuuteen ja asiantuntijatiedon kuuntelemiseen on Tampereen yliopiston tutkijatohtori Katariina Mäkisen mukaan muuttunut. –Kun aiemmin saatiin yhteiset normit esimerkiksi neuvolasta, nyt on paljon keskenään ristiriitaista tietoa. On vanhempien vastuulla löytää oikea tieto ja tehdä päätös, mikä on kasvattanut riskitietoisuutta. Nykylapset käyttävät esimerkiksi edellistä sukupolvea enemmän luistelukypärää ja on olemassa tarkat ohjeet siitä, miten autossa matkustetaan. –Toki tämä on johtanut siihen, että lasten onnettomuudet ovat vähentyneet, joten riskien tiedostamisella on myös hyvät seuraukset. Eli on korostunut, että on riskejä, joilta lapsia pitää suojella. Lastenpsykiatri Sinkkonen huomauttaa, että lapset totta kai tarvitsevat tukea, kun he käyvät sählyssä tai viulutunneilla, mutta vanhemmuus ei saisi olla stressaava ajatus. –Entinen esimieheni sanoi hyvin, ettei vanhemman naaman väri ei saisi muuttua liikaa riippuen siitä, miten lapsi menestyy. Ristiriidat stressaavat Vanhemmuus muuttuu Katariina Mäkisen mukaan rankaksi ja stressaavaksi, koska monet vanhemmat yrittävät tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, mutta samalla niskaan kaadetaan ristiriitaista tietoa, ja ympärillä on paljon oletuksia vanhemmuudesta. Mäkisen mukaan intensiivinen ote vanhemmuuteen on liitetty siihen, että elämä on nykyään monin tavoin epävarmaa, ja sitä yritetään hallita, eli varmistaa vanhemmuutta ja lasten hyvinvointia. –Myös naiset ovat asiantuntijatöissä ja he ovat tottuneet erilaisten projektien pyörittämiseen, jolloin vanhemmuudestakin tulee helposti projekti. Tutkijan mukaan yksi ilmiön seuraus voi olla äitien ja vanhempien uupuminen. –Jos ja kun äidit ovat uupuneita kaikesta suorittamisesta, voidaan kysyä, miten se vaikuttaa lapsiin? Sinkkosen mielestä aikuisten tulisi muistaa, että parasta ja mukavinta vanhemmuudessa on lapsen kehityksen seuraaminen. Hän mainitsee tutkimuksen, jossa vauvan naurua pidettiin ihmisille kaikkein positiivisimpana äänenä. Jatkuvaa kontrollointia vaativa intensiivinen vanhemmuus on jyrkässä kontrastissa Sinkkosen oman käsityksen kanssa vanhemmuudesta, johon saisi hänestä kuulua runsaasti leikkimistä ja lapsesta nauttimista. –Vanhemman vastuulla on vauvan ruokkiminen ja huolenpito. Pentu kehittyy kyllä itse, kun sillä ei ole paha olla. Näin varmistat lapsen hyvinvoinnin Yhtä parasta vanhemmuustyyliä Sinkkonen ei suostu nimeämään, mutta hän luettelee erilaisia tapoja, joilla vanhemmat voivat varmistaa lapsensa hyvinvoinnin. –Hyvä vinkki on aina miettiä, mitä meidän pirttiin kuuluu ja jututtaa lasta: tiedänkö, kenen kanssa lapseni kaveeraa, miten hänellä menee koulussa, ja jos hän on saanut kasin ja ysin arvosanoja ennen, mitä on tapahtunut, jos hän nyt saakin vitosia. Sinkkosesta olennaista on, että vanhempi asettuu kuuntelemaan lasta ilman agendaa. –Ei pidä ajatella, että nyt suoritan isyyttä, vaan vaikka saunan lauteilla kysyy mitä kuuluu. Sitä mukaa kun oman lapsen aivoituksia tuntee, on varmasti parempi olla itselläkin, ja vanhemmuuteen tulee mukaan rentous. Voi ajatella, että itse asiassa minun kymmenenvuotiaani on hemmetin hauska pakkaus. Sinkkonen haluaa muistuttaa vanhempia siitä, että lapsilla on ihmeellisiä ajatuksia, mutta niitä ei saa selville muuten kuin rennolla yhdessä olemisella. –Sen määrä vähenee, jos vanhemmalla on agenda seinällä, ja vanhemmuus muuttuu puurtamiseksi. Tällöin myös lapsi uupuu, ja sitä voi seurata kunnon kapina tai irtiotto. –Rakastaa pitää ihan hirveästi, mutta välillä pitää myös sanoa, että nyt lopetat. Sinkkonen myös huomauttaa, että jokainen äiti ja jokainen isä miettii välillä millainen vanhempi oikein on ja katuu tekojaan. –Olemme kaikki ihmisiä ja mokaamme välillä. Välillä täytyy myöntää, että olin kyllä aika helvetinmoinen törppö. Silloin pitää istua miettimään, ja myöntää, että tuossa minulla keitti yli, käyttäydyin kuin porsas, tuli ylilyönti. Tämän jälkeen tehdään korjausliike ja pyydetään anteeksi. –Lapsen on helpompi samastua sellaiseen vanhempaan, joka tyrii välillä, kuin sellaiseen, joka esittää jotain ihme tuutoria jatkuvasti. Hulluttelu on arvokasta Lapselle kuuluu oikeus vapaaseen leikkiin ja jopa riehumiseen, Sinkkonen muistuttaa. –Sen aikana sosiaaliset suhteet kehittyvät, ja oma asema kaverijoukossa vakiintuu. On erittäin tärkeää, että lapsi saa hullutella ja pelleillä. Se on äärettömän arvokasta. Hän kertoo tavanneensa sellaisia suomalaislapsia, joilla on viitenä iltana viikossa menoa, eikä pidä sitä ihanteena. –Silloin joutenolo, mikä on psyykkiselle hyvinvoinnille keskeistä, on ihan minimissä. Ja jos lapsi valittaa, ettei ole tekemistä, kannattaa katsoa kellosta, kauanko kestää, että hän on tekemässä jotain muuta, jossa hän voi niin sanotusti olla oma itsensä. On aivan hirveä ajatus, että lapsi tekee jotain jatkuvasti toisten ehdoilla. Lastenpsykiatri muistuttaa vanhempia, ettei lasten tarvitse aina käyttäytyä hyvin, mutta lapset, jotka ovat tasapainoisia, kokevat myös olevansa arvokkaita. –Tällöin he eivät salli itselleen tehtävän mitä tahansa ja osaavat kyseenalaistaa asioita ilman provokaatiota. –Hyvä vanhemmuus on yhteenvetona sitä, että olet hullaantunut omiin lapsiisi, annat heidän kertoa omia ajatuksiaan, olet perillä riittävän hyvin siitä, mitä heidän päässään liikkuu, ja osaat myös ohjata ja olla määrätietoinen, kun lapsi tarvitsee laumanjohtajaa. Ja silloin jos lapsi tarvitsee apua, olet apuna. Lapsen ajatusmaailmasta saa selkoa vain rennolla yhdessä olemisella, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen muistuttaa. – Sen määrä vähenee, jos vanhemmalla on agenda seinällä, ja vanhemmuus muuttuu puurtamiseksi.