Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lukijat kertovat, näin vanhuksia hoidetaan: "Meno pahempaa kuin villissä lännessä. Ei minkäänlaista perehdytystä, eikä esimies ole paikalla juuri koskaan."

Kysyimme lukijoiltamme kokemuksia jämsäläisestä vanhustenhoidosta. Kokemuksia kertyi nelisenkymmentä. Vastauksia tuli niin omaisilta, vanhuksilta itseltään kuin työntekijöiltä. Emme julkaise kirjoittajien nimiä, emmekä myöskään asiaan liittyvien laitosten nimiä. Tässä jutussa on osa saamistamme vastauksista. Vastaukset ovat vastaajien subjektiivisia kokemuksia. Resurssit ja esimiestyö Työntekijöiltä ja työn tekemisen näkökulmasta liittyen tuli palautetta muun muassa resursseista ja esimiestyöstä. –Pomona sinne täysin sopimaton ihminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun itkettää työntekijöitä, v*ttuilee suoraan ja haukkuu. Tästä on valitettu vaikka kenelle, mutta ihan tyypillistä on, ettei työntekijöitä kuunnella. Se työhyvinvoinnista. –Olen ollut hoitajana hoivakodissa. Meno pahempaa kuin villissä lännessä. Ei minkäänlaista perehdytystä, eikä esimies ole paikalla juuri koskaan. On aika edesvastuutonta esimieheltä laittaa uutta työntekijää heti hoitamaan vaikeasti vammaista asukasta. Ulospäin paikka on hieno ja upea, mutta sisällä kuohuu. –Hoitajilla on liian vähän aikaa asukkaille koska aikaa menee pyykkihuoltoon, keittiöhommiin, siistimiseen ja paperitöihin. –Joskus on ollut hoitovastuussa lähihoitajaopiskelija 15 vanhuksesta yksin koko työvuoron. –Haamuhoitajia löytyy myös Jämsän alueella. Pakolliset aamutoimet ehtii juuri ja juuri asukkaille tehdä ennen lounasta, hoitajat ei kylläkään lounaalle ehdi. Ulkoilua ja muuta virikettä ei hoitajien onnistu järjestää, todellakaan. Kotihoidossa on todella tiukka minuuttiaikataulu, vessaan eivät hoitajat kesken työkierroksen ehdi. Välillä käytävä kaupan vessassa ja napattava samalla kaupasta syömistä ja juomista joita voi autossa käyntien välillä syödä, koska ei kannata sairaalalle ajaa, kun sitten menee ylitöiksi. Minuuttiaikataulua on vaikea noudattaa kun ihmisten parissa työskennellään, asiakas kun onkin vaikka kaatuneena niin koko loppupäivän aikataulut on sekaisin. –Työntekijöitä on vaikea saada. Työtaakka suuri, eikä vastaa nykyistä lähihoitajan palkkaa, mikä on 1918 euroa ja vuorolisät. Koulutuksen saaneet hoitajat siirtyvät muihin töihin ja loput jäljellä olevat uupuvat! –Irtisanomisenkin uhalla kirjoitan viestiä Jämsän vanhuspalveluista. Yksityistämisen jälkeen hoidon taso on laskenut, raha ratkaisee, ei paljon asiakkaita kunnioiteta kun numeroita pyöritellään. Kotihoidossa työntekijät väsyvät kellon kanssa juoksemiseen, kaikki toimet on kellotettu, ei ole pelivaraa. Työpäivä on selviytymistä pakollisista tehtävistä, kuten huolehtia yksilöllisesti asiakkaan lääkehoito, ravitsemus, hoitotoimet, hygienia ja niin edelleen. Kun päivittäin tulee ennaltasopimattomia asioita eteen kuten puhelinsoittoja, kaatumisia, huonot sääolot, vatsantoimintoja, kanssakäymisiä omaisten kanssa ja niin edelleen, niin päivän ohjelma menee sekaisin. Taukoja ei ehdi joka päivä pitämään, ylitöitä ei saa tulla eikä tunteja ehdi ottaa poiskaan. Sairaslomia tulee, yksi toisensa jälkeen uupuu. Tämä on kaukana laadukkaasta hoitotyöstä, kyllä asiakkaat pitäisi kohdata yksilöinä eikä tehdä töitä liukuhihnalla. Työ on usein yksin tehtävää, henkinen ja fyysinen kuormitus on kovaa. Toisen ihmisen terveyteen liittyviä päätöksiä pitää tehdä itsenäisesti, joskus ensiapuun saatetaan sanoa neuvoa kysyttäessä, että miksi tänne soitat. Kelataksikyydit eivät toimi, eikä hoitajilla ole mahdollisuuksia odottaa kyytejä asiakkaille tuntitolkulla. Opiskelijoihin suhtautuminen esimiestasolla on nihkeää. Moni hoitaja on vaihtanut alaa, voi vain ihmetellä kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa. Lisäkädet kuten hoitajat tai hoiva-avustajat olisivat enemmänkuin tarpeen. Kyllä on oma kutsumus ollut monta kertaa koetuksella. Onneksi on vielä kiitollisiakin asiakkaita, heidän takia tietää miksi tätä työtä tekee. –Aktiiviset ja ikävät omaiset omaava vanhus saa enemmän aikaa ja palveluita kuin niin sanottu normaali tyytyväinen vanhus. Esimies ei ole hoitajan puolella omaisia tai asiakasta vastaan. Esimerkiksi hoidetaan vanhusta niin kuin omainen haluaa eikä niin kuin hän tarvitsee. –Vanhusten viriketoiminta on lähes olematonta. Ulkoilemaan ei pääse edes suojatulle pihalle. Sähkösänkyjen mahdollisuuksia ei hyödynnetä vanhuksen asennon muuttamisessa. Vanhus ei edes näe pihalle. Kuntouttavaa työotetta ei ole. Vanhus hoidetaan sänkyyn mieluummin kuin hänet avustettaisiin istumaan. Hoitotyötä on myös vanhuksen kanssa seurustelu, ulkoilu, lukeminen ja niin edelleen. Sitä pitäisi tehdä enemmän. Vaippoihin pakotetaan, koska ei ehditä mukaan wc-käynnille. Hoitajien aikaa kuluu keittiössä ja pyykinpesussa. –Ruokailuhetket vasta kamalia olivat. Itse yritin syöttää hitaasti. Mutta laitoshoitajat tulivat huutamaan että syötä nopeammin, heidän työnsä "kusee" muuten. Moni vanhus ei todellakaan saanut vatsaansa täyteen. Minustakaan ei pidetty. Satuin puhumaan potilaille ja tauoilla menin lukemaan lehteä heidän huoneisiin. Se oli liikaa. Eniten ihmetyttää hoitajat, jotka eivät tee muuta kuin valittavat. Kun on palaveri, ollaan hiljaa. Miten nämä epäkohdat edes menevät eteenpäin jos niistä ei uskalleta puhua? –Alalla työskennelleenä, sekä läheisenä että vapaaehtoisena vanhusten luona vieraillessa, olen havainnut tosi tärkeäksi, että jokaisella hoitovaiheisiin joutuvalla olisi edes yksi omainen tai ystävä, joka kävisi ja seuraisi asioita, tarvittaessa ottaisi myös hoidossa olevan tukena kantaa niihin. Kaikkihan eivät itse kykene tai rohkene sanoa toivomuksia tai huomauttaa mahdollisista epäkohdista. Erittäin tärkeäksi olen lukemattomissa kohdissa huomannut pitää huolta myös vanhusten henkisestä hyvinvoinnista sekä heidän ollessaan kotona että hoidossa laitoksissa. Mielestäni tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Jämsäkään ei ole mikään lintukoto Myös omaisilta tuli huolestuneita vastauksia. –Sain vinkin ystävättäreltäni, että pidä reissuvihkoa. Siihen kotihoitaja merkkasi käynnistä, mitä tehty ja kuka. Se minua ihmetytti kun aina oli eri hoitaja. Miten voi olla perillä tilanteesta, kun aikaa on aina vähän ja uusi hoitaja aina. Sitten kun äitini oli ihan loppu ja erittäin huonossa kunnossa, olin käymässä kun sinne tuli hoitaja. Hän sanoi, että on äitini omahoitaja. Mutta kyllä ihmettelin, kun hän sanoi, että onpas mamma mennyt huonoon kuntoon, kun on mennyt viikkoja edellisestä käynnistä. Mikä se sellainen omahoitaja on joka ei edes käy asiakkaan luona? –Jämsä säästää vanhuksilta resurssipulaan vedoten. Oma isäni ja muut vanhukset, jotka eivät pääse omin voimin liikkumaan, eivät saa viikonloppuna palvelutaloilla lounasta, josta maksavat, enää jatkossa resurssipulan vuoksi. Päätöksestä ei ole ilmoitettu omaisille mitään. Päätöksen tehneet, mitenkähän ajattelette vanhusten saavan ruokaa viikonloppuna? Ja samalla yhteisöllinen kohtaaminen jää vanhuksilta kokematta pitkän viikonlopun aikana. Liikkuminen ei monelta onnistu tuolla alueella. –Aina ei ole tiedetty miten vanhuksen asiat ovat, esimerkiksi mitä on sovittu aiemmin lääkärin kanssa. Ei ole huomattu, että lääkitys ei ole ihan kohdallaan, jalat niin turvoksissa, ettei meinannut sukkia saada jaloista pois. –Valvonta on todella puutteellista. Tarkastuskäynnit pitää tehdä ennalta ilmoittamatta ja vanhusten ruokailuaikaan. Ruokalautanen viedään eteen ja jonkin ajan kuluttua todetaan, että eipä ruoka maistunutkaan ja viedään pois. Useilta vanhuksilta ruokailu ei onnistu oma-aloitteisesti. –Omaiseni on palvelutalossa, on ollut siellä alusta lähtien. Puitteet on hienot. On omat huoneet ja niissä suihkut vessat, mutta henkilökuntaa liian vähän. Eivät hoitajat ehdi syöttämään vanhuksia, äitini on muistisairas ruokahalu huono ja hahmotuskyky huonontunut. Välillä ihmettelee, mitä tehdään lusikalla ja paino hänellä vaan putoaa. En tiedä koska vanhuksia olisi sieltä viety ulkoilemaan, siihen ei ole henkilökuntaa. Jos omaiset eivät käy säännöllisesti ulkoiluttamassa, vanhus on sisällä, nököttää tuolissa koska viriketoimintaa ei ole. Hoitajien vastuulla on nykyisin ruoanjako, ruoan lämmittäminen, pyykinpesu. Ne kuuluivat ennen laitosavustajille, heitä ei enää talosta löydy.Paikassa on hieno kuntosali ja aidattu puistomainen takapiha, jota ei kukaan käytä. Ne ovat lukkojen takana, sinne on vaikea mennä. Täytyisi pyytää muutenkin kiireisiä hoitajia avaamaan ovet. Turvallisuus on kyllä viety huippuunsa, kukaan ei pääse karkaamaan talosta. Hoitajien vika tämä ei ole, mutta siellä on yksinkertaisesti liian vähän henkilökuntaa. Ei kaikkien tarvitsisi olla sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Ulkoiluttaa ja pyykätä voi muukin henkilö, joka vain on empaattinen ja vanhustyöhön sopiva. – Kokemukseni perustuu syksyllä edesmenneen isäni hoitoon. Häntä hoidettiin pääasiassa lääkitsemällä. Toimelias ja liikkuva ihminen nujerrettiin rankkaan lääkehoitoon, joka ei sopinut ja lääkkeitä muutettiin jatkuvasti. Henkilökuntaa oli molemmissa paikoissa joissa hän ehti olla, niin vähän, että välttämättömiäkään asioita ei ehditty hoitaa. Hoitajien vaihtuvuus oli todella suurta ja henkilökunta osin kouluttamatonta. Useinkaan seuraavana vuoroon tullut hoitaja ei tiennyt yhtään, mitä aiemmin oli tapahtunut. Tiedonkulkua ei ollut myöskään omaisten suuntaan sairaanhoitajilta ja lääkäreiltäkään. Joka asiaa sai kysyä moneen kertaan ja usein kukaan ei tiennyt mistään mitään. Toisessa paikassa kukaan ei koskaan ehtinyt esimerkiksi ulkoiluttaa häntä, kesälläkään, vaikka ulkoilupaikka ja piha olisi ollut mitä parhain. Henkilökohtaista hygieniaa hoidettiin todella huonosti ja vaate- ja pyykkihuolto oli aivan retuperällä. Virikkeitä ja toimintaa ei ollut juuri lainkaan. Tuntuu, että hoitopaikat ovat vain vanhusten säilytyspaikkoja, joissa vain odotellaan mahdollisimman nopeaa loppua. Kaiken lisäksi vanhukset maksavat hoidostaan melkein koko eläkkeensä. Lisäämällä henkilökuntaa, niin, että jokainen saisi riittävästi aikaa ja huomiota ja hoitajilla olisi aikaa kunnolla hoitaa työnsä, ilmapiiri hoitajien, hoidettavien ja omaisten välillä paranisi huomattavasti. –Jämsäkään ei ole mikään lintukoto vanhuspalveluiden järjestämisessään. Pahimmillaan vanhustenhoito ihan samanlaista kuraa mitä julkisuudessa on tuotu esille ja parhaimmillaan todella upeita, inhimillisiä ja ihmisarvoa kunnioittavia kohtaamisia. Jos sellaista ala-arvoista hoitoa ja laiminlyöntiä tapahtuisi lasten, nuorten tai aikuisten palveluissa, vanhemmat ja omaiset sekä ihmiset itse nousisivat barrikadeille, ja työntekijä saisi varoituksen tai potkut ja joutuisi vastuuseen. Muussa yritystoiminnassa myös asiakkaat loppuisivat ja myös pomot joutuisivat vastuuseen. –Lääkärin tapaamisessa kävi ilmi, että hän ei ollut edes nähnyt äitiämme, saati perehtynyt sen hetkiseen terveydentilaan. Tämän havaitsin muun muassa siitä, että hän luuli ettei äitimme enää pysty liikkumaan muuten kuin rollaattorin avulla, vaikka äitimme pystyy liikkumaan aivan normaalisti ja reippaasti. Silti hän alkoi tehdä taas lääkemuutoksia ja pyrkimyksenä rauhoittavilla lääkkeillä laskemaan äitimme toimeliaisuutta. Jotenkin tulee sellainen käsitys, että kun kyse vanhuspotilaasta, niin ei sillä ole niin väliä. Myös kiitos on paikallaan Mutta oli joukossa hyviäkin kokemuksia. –Pienet yksiköt antavat yksilöllistä hyvää hoitoa. Hoitajat ovat sitoutuneita työhönsä, ammattitaitoisia. –Mieheni on tällä hetkellä niin sanotusti puolihoidossa, eli 2 viikkoa kotona 2 viikkoa hoidossa. Olen tyytyväinen. Hoito on hyvää ja mieheni viihtyy. Asiat hoituu puolin ja toisin, minulla on käytössä reissuvihko, johon kotona kirjoita muuttuvat asiat ja he kirjoittavat jaksosta miten on mennyt. Aina on hymyilevä hoitaja vastassa ja toivottaa tervetulleeksi, ja hoitajia ja siivoojia näkyy käytävillä. Joskus mieheni sanoo kun haen kotiin: ”En lähde”. –Mielestäni nykyisessä keskustelussa on unohdettu läheisten vastuu hoitolaitoksessa olevasta vanhuksesta. Noin kymmenen vuotta sitten, kun äitimme sairastui vakavasti, olimme kokoajan sisareni kanssa mukana äidin eri vaiheissa. Kävimme vähintään jompikumpi hänen luonaan. Lähes aina keskustelimme hoitohenkilökunnan kanssa äidin voinnista ja kuulumista. Samoin veimme vaatteita osastolle ja pyysimme heitä vaihtamaan vaatteita niin usein, kun on tarve. Koska kävimme siellä usein, opimme tuntemaan toisemme henkilökunnan kanssa ja näin ollen äiti sai hyvän hoidon loppuun asti, vaikka oli puhekyvytön yli kaksi vuotta. Kaikille näin tiivis käynti ei ole mahdollinen, mutta yhteydenpitoa kannattaa tehdä niin paljon kuin mahdollista. –Omaiseni paikasta ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Henkilökunta on aivan loistavaa. On puhdasta ja kaunis ympäristö. Siivooja on erikseen ja ruokahuolto toimii, ja on viriketoimintaa. Tähän kotiin on onnistuttu saamaan erityinen henkilökunta. Vaikka heillä on kiire, niin silti jaksavat aina muutaman sanan jutella niin asukkaiden kuin vieraidenkin kanssa. EDIT 25.2. klo 10.22: Otsikkoa muutettu.