Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

"Meitä luullaan jopa pariskunnaksi" – Yhteinen yritys on liima, joka pitää Tuija ja Timo Nevalaisen sisarussuhdetta yllä

Valokuvausliike Nevalaisen oven takaa löytyy sisko ja sen veli. Tuija Rantala on sisaruksista se taiteellisempi sielu, joka visioi ja ottaa muotokuvat. Timo Nevalainen pitää käsissään yrityksen muita naruja. –Kyllä minäkin passikuvia otan, mutta hääkuvat ynnä muut hoitaa Tuija, sanoo Timo. Vastuut ovat jakaantuneet luontevasti vuosien saatossa, sillä he ovat pyörittäneet yhteistä yritystä pian 30 vuotta. Kaikki alkoi kuitenkin heidän isästään Pauli Nevalaisesta , joka perusti Jämsänkoskelle valokuvaamon 1957. Siihen saakka perhe oli asunut Säynätsalossa, jossa Pauli oli vaneritehtaalla töissä. –Isä oli innokas valokuvaaja. Kun Jämsänkoskella oli valokuvausliike myynnissä, hän vaihtoi kokonaan alaa, muistelee Tuija. Muuton aikoihin Tuija oli viisivuotias ja Timo puolivuotias. Koko lapsuutensa he viettivät kameroiden räiskeessä. –Meistä on otettu hurjan paljon kuvia, he nauravat. Nuoresta pitäen kesätöissä Tuija autteli jo 11-vuotiaana isäänsä liikkeessä. Hän sai oman kamerankin, Felican. Se on yhä tallessa sementtiin valettuna. Kun Tuija oli 16-vuotias, hän alkoi kuvata asiakkaita. Kesätyötkin löytyivät perheyrityksestä. Aikanaan molemmat Nevalaisen nuoret hankkivat kaupallisen koulutuksen. Sitä tietä aukeni vakituinen ura valokuvaamossa. Työtä tehtiin ja vähitellen kuvioihin tulivat omat perheet. Vähän aikaa Tuija asui perheensä kanssa muualla, mutta palasi takaisin Jämsään ja Nevalaisen kuvaamoon. Timokin kokeili siipiään muilla mailla. –Olin joitakin vuosia rauhanturvajoukoissa. Olisin ehkä jatkanutkin niissä tehtävissä, mutta kohtalo päätti toisin. Niinpä olen sujahtanut tälle alalle luonnostaan, hän toteaa. Nevalaiset perustivat Jämsään sivuliikkeen 1986. Jämsänkosken liike toimi aina vuoteen 1991, minkä jälkeen toiminta keskittyi kokonaan Jämsään. Ainut poika tyttöleirillä Kun Tuija ja Timo olivat pieniä, maailma oli toisenmoinen kuin nykyään. Kukaan ei ehtinyt juosta jatkuvasti lasten perässä. Niinpä isosiskon luonnollinen tehtävä oli pitää pikkuveljestä huolta. Olihan Aino -äitikin liikkeessä töissä. –Kerran veit minut mukaan jopa tyttöleirille ja olin siellä ainoa poika, muistaa Timo. Lapsuuden kohokohtia olivat junamatkat mummolaan Pohjois-Karjalaan. –Emme olleet kovin vanhoja, kun jo teimme kahdestaan niitä reissuja. Nevalaisen perhe oli kaikin puolin sukurakasta sakkia. –Meillä oli usein talo täynnä vieraita. Meille lapsille se oli vaihtelevaa ja rikasta elämää. Lapsuudesta kumpuaakin sosiaalisuus, joka näkyy sisarusten tavassa kohdata asiakkaita. Aina on aikaa rupattelulle ja kiireettömälle kohtaamiselle. –Kun ihminen on rento, hänestä saa parempia kuviakin, Tuija toteaa. Sisarusyritys ei ole tavallinen Kaikki eivät tiedä, että Tuija ja Timo ovat sisaruksia. Joskus heitä luullaan jopa pariskunnaksi. –Harvinainen ilmiö tämä sisarusyritys varmaan onkin. Yritys on kuin liima, joka meitä yhdistää, he hymyilevät. Kun on lähes koko ikänsä viettänyt toisen kanssa, näkee jo ilmeestä, millainen päivä toisella on meneillään. –Mutta hyvin me on pärjätty eikä riitoja ole. Osaan vältellä tilanteita, joissa voisi olla konfliktin vaara, virnistää Timo. Tuija kuvailee Timoa oinaaksi, joka on välillä itsepäinen. Itse hän on horoskoopissa vaaka eli tasoittava luonne. –Kyllä Tuija kuitenkin aika suoraan asioista sanoo, toteaa Timo. Salaisuuksia ei ole Sisaruksilla on omat sisäpiirijutut. He huomaavat puhuvansa toisilleen sellaisilla kielikuvilla ja vertauksilla, joista ulkopuolinen ei ota tolkkua. Vertauskuvallinen puheenparsi on Aino-äidin perintöä. Työn lomassa puidaan lasten kuulumiset ja päivän uutisaiheet. Ja kun on yhteinen yritys ja kassakone, sitä tietää senkin, paljonko toinen tienaa. Salaisuuksia ei ole. –Tasan laitetaan voitot ja tappiot. Valokuvissa näkyy elämän kulku. Kuvaamon seinällä on hiljattain edesmenneiden Pauli ja Aino Nevalaisen muotokuvat. Lapsenlapsiaankin Tuija kuvaa mielellään. Välillä Tuija ja Timo haaveilevat eläkkeelle jäännistä. Vakavissaan he eivät sitä suunnittele. –Mitä sitä tekisi, jos ei olisi tätä työtä? he ihmettelevät.