Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Terveisiä teatterin ihmemaasta!

Teatteriohjaajana ideaalitilanne on, kun pääsee valitsemaan mieluisensa näytelmän. Näin on itselleni tänä keväänä käynyt ja tartunkin into pinkeänä näihin haasteisiin. J+J:n nuorten teatterin kanssa tekemäni Dingo -musikaali on hieno haaste ensimmäisenä musikaalina, jonka ohjaan. Dingo, joka on kuin musiikkia korvilleni, motivoi. Teatteri Tenholla ohjaan Kyllä isä osaa -sarjaan perustuvaa näytelmää. Kyllä isä osaa -huumori on aina kolahtanut minuun, sillä yksinkertainen mies pitää yksinkertaisesti yksinkertaisesta huumorista. Harjoituksissa on ollut sen verran hulvatonta menoa, että ei voi odottaa kuin timanttia. Jännää ajatella, että välillä tämä ei tunnu työltä, vaikka työtä kyllä piisaa maailman tappiin asti.   Ryhmästä saa valtavasti energiaa ja toivottavasti ryhmä saa vastavuoroisesti minulta. Kaiken pitää olla edestakaista liikettä. Antamista ja saamista. Ylpistymiseen ja sooloiluun ei ole varaa missään tilanteessa, kenelläkään. Teatterialan ammattilaisenakin oppii tässä työssä joka päivä jotain uutta teatterista tai puhtaasti ihmisyydestä. Edellä mainitut ylpistyneet eivät voi oppia, väitän. Karoliina Blackburn sanoi eräässä haastattelussa, että teatteriryhmässä ei ole yhdelläkään varaa olla katsomossa kädet puuskassa kyttäämässä kanssanäyttelijöiden virheitä, koska se pilaa teatterin ajatuksen. Siksi itse kaihdan sellaisia tyyppejä kuin ruttoa. Olen aina sanonut, että kun tietää olevansa hyvä, ei sitä tarvitse muille todistella. Osaamisen perustelu on teot, ei puheet! Toivotaan, että yleisö löytäisi perille molempiin esityksiin. Esittävä taide, kuten teatteri, perustuu aina esitykseen. Sitä kohti tähdätään ja se on harjoittelun perusta. Esitykseen, jolla on katsoja tai kokija. Teatterin ja taiteen tärkeimpiä tehtäviä on välittää tunnetta ja kokemuksia. Ilman vastaanottajaa se on mahdotonta. Tämän vuoksi ilman yleisöä teatteri ei ole yhtikäs mitään. Niin nuorelle näyttelijälle kuin konkarillekin on tärkeää, että heidän esitystänsä tultaisiin katsomaan. He saisivat onnistumisen kokemuksen muiden eteen astuessa, joka ei todellakaan ole helppo nakki. Niistä kokemuksista ovat jotkut saaneet jopa sellaisen voimavaran, joka kantaa läpi elämän.