Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Koiravanhus Fanni ei pysty lenkkeilemään muun lauman mukana – Emäntä Anu Koiranen keksi pulmaan ratkaisun

Kaipolalaisen Anu Koirasen koiraharrastus alkoi vajaat 14 vuotta sitten hänen ollessa sairauslomalla masennuksen takia. Kun olo hieman koheni, otettiin talouteen koira hänelle kaveriksi. Tiibetinspanieli Fanni muutti taloon tuoden mukanaan touhua ja iloa arkeen. Vuosien myötä koirakatras on kasvanut kuuteen hännänheiluttajaan. Fannin lisäksi rintamamiestalossa asustavat Elli, Eveliina, Fara, Toivo ja tällä hetkellä hoidossa oleva Aatu. Koirat ovat olleet Koiraselle tärkeä henkireikä, sillä vuosiin on mahtunut monenlaista vastoinkäymistä aivoinfarkteista aivolisäkekasvaimeen ja voimakkaaseen selkäkipuun. –Koirista saan energiaa ja niihin voi purkaa rakkautta. Näistä saa myös paljon lohtua, hän kertoo Fannin torkkuessa sylissä. Jo pitkään sairaseläkkeellä ollut Koiranen korostaa, että sairaudet ovat vain yksi osa häntä. –Koirat ovat minun juttuni. Niiden avulla pääsen irrottautumaan terveysmurheista. Koirat auttavat jaksamaan arkea. Ne ovat olleet minulle suoranaisia kuntouttajia, hän luonnehtii. Luopumisen hetki lähestyy Koira-arjen keskellä on kuitenkin ikävä varjo tulevasta. Puolet koiralauman jäsenistä on jo iäkkäitä mummoja, kuten emäntä niitä hellästi nimittää. Eveliinalla on ikää 15 vuotta, Fanni ja Elli ovat 14-vuotiaita. On selvää, että yhteistä aikaa ei ole jäljellä kovin paljon. –Teen asian suhteen jo surutyötä, sillä kelloa ei saa käännettyä taaksepäin. Pyrin elämään kuin koirat eli nauttimaan meneillään olevasta hetkestä. Koiranen on päättänyt, että lemmikeistä täytyy osata luopua, kun sen aika on. –Pitää katsoa koiran etua. Ei asia voi jäädä siitä kiinni, että en pysty itse luopumaan. Seuraan tilannetta tosi tarkkaan. Vielä eilen illallakin selkävaivainen Fanni innostui leikkimään. Fannille oma näköalapaikka Fanni-koiran selässä on nikamia pariton määrä, joten selkä kipuilee erityisesti talviaikaan. Noin kuukausi sitten Koiranen yritti jättää ystävänsä kotiin lepäämään kävelylenkin ajaksi. Koira oli kuitenkin itsepäinen ja livahti väkisin pihalle toisten seuraan. Tuolloin emäntä alkoi miettiä, että joku keino täytyy keksiä, jotta Fannikin pääsee nauttimaan yhteisistä kävelylenkeistä. Avuksi löytyivät vanhat lastenrattaat. Ne otetaan nykyään muutaman kilometrin lenkeille mukaan ja Fannin väsähtäessä Koiranen nappaa ystävänsä rattaisiin istumaan. Kehonkielestä näkee, että uusi näköalapaikka on koiralle mieleen. Fanni istuu rattaissa terhakkaana ja pää kääntyilee eri puolille, vaikka näkö onkin jo heikentynyt. –Oli tosi hyvä ratkaisu hommata rattaat, emäntä hymyilee. Koirasen katse kiertää suojateissa kaihoisasti. –Nämä koirat ovat antaneet minulle niin paljon enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Enemmän kuin osaan ikinä kiittää.