Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Rakkautta sodan keskellä: Nuoripari Heikki ja Toini Isännäinen seurusteli, kihlautui, suunnitteli tulevaisuutta ja keskusteli lapsen kasvusta kenttäpostin välityksellä – Vaikka kirjeet olivat hempeyttä pullollaan, näkyi niissä sodan julma arki

Heikki Isännäisen kamarissa on sota-ajan aarre. Se on pahvilaatikko, johon hänen vaimonsa Toini pakkasi sadoittain kirjeitä. Kellastuneille liuskoille on tallentunut nuorenparin kohtaaminen ja seurustelu välirauhan aikaan. Kirjeistä voi lukea senkin, kuinka nuorimies arkaillen kosi ihastustaan. Kirjeet kertovat myös jatkosodan alkamisesta. Kirjeisiin on tallentunut naimisiin meno sodan tuoksinassa ja vieläpä esikoisen syntymä. –Kirjeet olivat ainoa mahdollisuus pitää yhteyttä rintamalta kotiin, sanoo satavuotias leskimies. Tallessa ovat ainoastaan Heikin lähettämät kirjeet. –Tietysti minä sain Toinilta saman verran kirjeitä, mutta ne katosivat sinne jonnekin. Ilmestyi vieläkin nätimpi tyttö Ensimmäiset Heikin kirjeet on osoitettu neiti Toini Saariselle Jaalaan. Oli nimittäin niin, että talvisodan jälkeen Utissa jatkui sodassa olleiden miesten varusmieskoulutus. Siellä parakissa majoittui Heikkikin ja opetteli äkseerausta. –Olin tavannut erään tytön, joka asui Verlassa. Kirjoittelinkin hänen kanssaan. Hän se pyysi minua uudenvuodenjuhliin Selänpään nuorisoseurantalolle. Pitihän sinne päästä, mutta pian Heikki havaitsi, että kyseinen tyttö olikin varattu. –Silloin tanssipaikalle ilmestyi toinen, vieläkin nätimpi tyttö. Hänellä ei ollut kaveria, ja niin aloin tanssittaa häntä. Saatollekin Heikki pääsi, mutta kovin oli pitkä saattomatka. Sillä reissulla nuorimies eksyi korpitaipaleella. –Olin niin hurmaantunut, että kadotin tienhaarat. Kysyin tietä yhdestä mökistä ja niin pääsin aamuksi yksikkööni. Taisteluista ei saanut kirjoittaa Siitä pitäen alkoivat kirjeet kulkea vilkkaasti. Kumpikin lähetti toiselle kirjeen vähintään kerran viikossa. Heikin kirjeet alkavat aina sanoilla Oma Rakkaani, tai Kultainen rakas pikku Toinini. Kirjeissään hän muisteli yhteisiä hetkiä ja suunnitteli tulevia tapaamisia. –Sota-asioita ei saanut kirjoitella, sillä sensuuri aukoi kirjeitä. Luultavasti minun kirjeitä ei koskaan auottu. Heikin kirjeiden kirjoituspaikaksi on merkitty Korsu, Teltta tai Kämppä, sillä sotatoimipaikkojen nimiäkään ei saanut paljastaa. Vaikka kirjeet ovat hempeyttä tulvillaan, välillä niissä näkyy sodan julma arki. –Minussa on kaikki elämisen halu mennyt näissä oloissa niin, ettei sitä osaa yhtään pitää elämäniloa pystyssä, Heikki kirjoitti tammikuussa 1942. Liian innokas kosiomies? Keväällä 1941, ennen jatkosodan syttymistä, Heikki oli kosinut Toinia. Sekin tapahtui kirjeen välityksellä. Tuohon aikaan Heikki oli jonkin aikaa kotonaan Jämsässä, sillä hänen varusmiespalveluksensa päättyi maaliskuussa 1941. Juokslahdessa Isännäisen kamarissa on kirjoitettu kirje, jossa tuleva sulhanen epäröi olleensa jopa liian innokas kosimaan. –Pelkään, että annoin sinulle Toinini liika lyhyen aikaa tuntemisemme perusteella elämän tärkeimmän ratkaisun ratkaistavaksi, hän kirjoitti. Samalla Heikkiä kertoi katuvansa, että oli aiemmin udellut, oliko Toinia joku muukin lähestynyt samoissa aikeissa. Olihan Toini kaunis kuin filmitähti. Heikin riemuksi Toini antoi suostumuksensa kosintaan ja asiat kehkeytyivät nopeasti. Kun jatkosota kesällä syttyi, olivat Heikki ja Toini jo kihlapari. Perhe-elämää kirjeiden kautta Häät pidettiin 1943 Jaalassa, Toinin kotona. Sinne Heikki sitten aina lomille tuli, kun se vain oli mahdollista. Kirjeiden päällä luki nyt: Rouva Toini Isännäinen. Asemasota tuntui nuorista loputtomalta. Tuon ajan kirjeissä on hellien sanojen joukossa lauseita, jotka viestivät tympääntymisestä koko sotaan. Mieli olisi tehnyt siviiliin ja normaaliin elämään. Vaihtelua toivat paketit, joita Toini lähetti miehelleen. Niistä Heikki kiittelee vuolain sanoin rakasta pikku vaimoaan. Sodan loppumetreillä, vuonna 1944, kirjeiden sisältöön tuli uusi ulottuvuus. Perheeseen oli syntynyt esikoistytär, joten nuoret vanhemmat vaihtoivat nyt myös uutisia lapsen kasvusta. –Kiva, kun Helinä on jo niin kehittynyt, että ymmärtää vähän puhetta, kirjoittaa nuori isä syyskuussa 1944. Sodan päätyttyä nuoripari muutti Jämsään. Hetken he viljelivät maata Juokslahdella, mutta sitten perustettiin Isännäisen autokoulu. Heikistä tuli legendaarinen autokoulunopettaja. Kuulin linnun laulun Heikki Isännäinen palveli Suomen armeijaa tositoimissa viisi vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää. –Kun sota päättyi, oli hieman outoa kuulla linnun laulua. Sitähän ei vuosiin rintamalla kuullut. Sodan loppurytinöissä Heikki joutui Ihantalan taistelussa sirpalesateeseen. –Siitä on muistona vasemmassa kädessä pieni siru, ja toinen on takapuolessa. Pöydällä on edesmenneen Toini-vaimon kuva. Kymmenien vuosien yhteiselo päättyi joitakin vuosia sitten. –Ikävä minulla häntä on, sanoo Heikki kaivaten.