Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Tuhannen pytyn mies – Pertti Kärhän tarina moottoriurheilussa ei jätä ketään kylmäksi: "Eihän se muille kelvannut, minä tartuin oljenkorteen"

Nimi Pertti Kärhä on kirjoitettu satoihin lehtijuttuihin ja kaiverrettu moneen kertaan erilaisiin palkintoihin. Konsta-lempinimen jo armeijassa saanut jämsäläinen on menestynyt niin moottoripyörällä kuin rallissakin. Hänellä on rallin puolelta kolme SM-hopeaa, ja hän on startannut monta kertaa Jyväskylän suur-ajoissa hyvälläkin menestyksellä. Moottoripyörän päällä Kärhä on voittanut useasti legendaarisen Päijänteen ympäriajon, mutta hän on myös ollut kansainvälisen Six Days Enduron historian ensimmäinen luokkavoittaja vuonna 1962 Saksassa. Seuraavaa luokkavoittoa odotettiin muuten 32 vuotta, kunnes Kari Tiainen ajoi sen Amerikassa. Sen jälkeen, kun Kärhä jätti kilpareitit kuskina, hän on tehnyt mittavan uran talkootöissä niin kilpailun järjestelyissä kuin huoltojoukoissakin. Kärhän kotoa Jämsästä löytyy olohuoneen seinän levyinen kaappi, jonka hyllyt notkuvat palkinnoista ja pysteistä. Kärhä kertoo lopettaneensa laskemisen joskus 900 palkinnon jälkeen. Yhden pytyn kyljessä on neljä merkittävää kaiverrusta. Yksi niistä on syntymäpäivä. Kärhä on nimittäin syntynyt Päijänteen Ympäriajon yönä 24. huhtikuuta vuonna 1938. Loput ovat Kärhän omia nimiä, kun hän on voittanut Päitsin ison luokan ja saanut lopulta kiertopalkinnon itselleen kolmen kiinnityksen ansiosta. Yleiskisan kolmesta voitosta saatavan Päijänne-kilven hän on lahjoittanut monen muun pokaalin ohella eteenpäin. –Onneksi pokaalit ja palkinnot ovat pieniä, eiväthän nämä muuten mahtuisi mihinkään, mies hymyilee. Toiseksi pyörällä, joka ei kelvannut muille Menestys ei ole tullut ilman työtä – ja sitä hyvää onnea. Sotalapsena Ruotsissa ollut Kärhä muutti takaisin kotimaahansa 8-vuotiaana. Nuorena hän tienasi pennejä Lahdessa putsaillen linja-autoja varikolla. Salpausselän moottorikerhon Erkki Liimatainen tarjosi Kärhälle mahdollisuuden ottaa kyydit James-merkkisellä moottoripyörällä vuonna 1952. Rakkaus lajiin syttyi. Ensimmäisestä Päitsistä mies ei muista paljon mitään, mutta vuoden 1956 tapahtumat vaikuttivat paljon tulevaan uraan. Konela-niminen yritys antoi myyjilleen käskyn, että yksi venäläinen IC-merkkinen 350-kuutioinen pyörä pitää sponsoroida Päitsille. Tuohon aikaan moottoripyöriä myytiin paljon siviilikäyttöön, ja yritykset pitivät tärkeinä, että pyörämerkit näkyvät luotettavuusajoissa, joka on enduron alkuperäinen merkitys. –Eihän se pyörä kelvannut kenellekään. Siinä oli vain 14 hevosvoimaa ja se painoi varmaan 185 kiloa. Minä tartuin oljenkorteen. Lähtönumerolla 118 kilpailuun startannut Kärhä sai peräänsä kilpailun tulevan voittajan, Carl-Gustav Wendelinin . Reitti oli peililiukas, eikä pyörissä tuohon aikaan ollut nastoja. –Wendelin ajoi minut kiinni, mutta hänkin kaatui reitillä useasti. Keli tasoitti hevosvoimia, vaikka hänellä oli oikea kilpapyörä. Lopulta Kärhä taisteli Päitsillä toiseksi, kun Koneliikkeen tallipäällikkönä toimiva Wendelin voitti. –Jäin hänen mieleensä, ja sain paikan Jawa-tallista. Ensimmäisen Päitsin yleiskisan Kärhä voitti vuonna 1962. Myöhemmin Kärhältä kysyttiin kiinnostaako ralli. Kiinnostihan se, ja yhdessä vaiheessa hän ajoi sekä rallia että enduroa. –Rallissa pääsi helpommalla, kun ei siinä tarvita niin paljon fyysistä voimaa. Tauot sulivat ajovalon rikkouduttua Päijänteen ympäriajo on tänä päivänä hyvin erilainen kilpailu kuin mitä se oli Kärhän ajovuosina. Nykyään Päijännettä ei kierretä kokonaan ympäri, eikä kilpailua ajeta läpi samoilla varusteilla ja yksillä silmillä. –Kyllä nämä muutokset ärsyttävät vanhaa miestä. Kärhä muistelee vuotta 1955, kun hän ajoi Helsingistä Lahteen, jossa piti olla kahden tunnin tauko. Se supistui kahdeksaan minuuttiin, kun pyörästä hajosi ajovalo. Ensimmäinen stoppi oli lopulta Jyväskylässä, koska Hämeenlinnassakaan hän ei ehtinyt levähtää käytännössä ollenkaan. –Kilpailun luonne on muuttunut paljon. Nyt puetaan 300 metrin siirtymillekin lämpöhaalarit päälle, ja huollossa pyörään saa koskea muutkin kuin kuskit itse. Vaikka ennen miehet olivat rautaa ja Päijänneajo todellinen kestävyyskoitos, ei Päitsin voittaminen ole ikinä helppoa. –Vaikeaa se on, oli keli mikä tahansa. Reitti on edelleen kova, enkä yhtään väheksy nykypäivän kuskeja. Ratamestari uskoo Pohjolan menestykseen Pian 81 vuotta täyttävä Kärhä on tuttuun tapaan lähdössä kiertämään Päitsiä etuautossa. Yli 50 kertaa hän on vastannut kilpailun reitistä, mutta nykyään mies toimii toisena apulaisratamestarina jämsäläisen Veli-Matti Mäkisen kanssa Jouni Koutosen johtaessa hommaa. Tulevasta kisasta hän arvelee tiukkaa. Kärhä veikkaa, että yleiskilpailun voittaja löytyy joukosta Eemil Pohjola, Eero Remes, Aleksi Jukola, Mika Tamminen ja Roni Kytönen. –Jos Remestä ei olisi, löisin kaikki rahani Pohjolalle. Uskon kuitenkin, että Pohjola voittaa, vaikka Remes on näyttänyt, että hänellä riittää kyyti. Talkootyötä rakkaudesta lajiin Päijänteen ympäriajo on yksi Suomen legendaarisimpia kilpailuita. Vaikka enduroa ei seuraisikaan, moni on kuullut Päitsistä. Kilpailu on harvinainen myös sen takia, että se järjestetään kokonaan talkoovoimin. Suomen moottoriliitto ojensi Kärhälle kunniamerkin tammikuussa ja viimemmäksi miehelle myönnettiin liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi työstään suomalaisen moottoriurheilun hyväksi. –Kaikki tulivat yllätyksenä. Meitä takarivin taaveja, joita ei muisteta, on niin paljon. Päitsiäkin tekee varmaan 500 ihmistä, jotka eivät ikinä saa tunnustusta. Kärhä toteaa, että moottoriurheilu on antanut hänelle niin paljon elämyksiä, ettei sitä voi laskea – ainakaan rahassa. –Sen voi kyllä sanoa, että jos saisin euron jokaiselta talkootunnilta, olisin äveriäs kaveri, hän virnistää.