Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Eurovaalikone Podcast Kaupallinen yhteistyö

Nyt puhuvat lastenhoidon ammattilaiset: "En laittaisi omaa lastani päiväkotiin"

Jämsän päiväkoteihin on muutaman kuukauden aikana perustettu lukuisia lisäryhmiä, kun hoitopaikat eivät olisi muuten riittäneet kaikille tarvitsijoille. Samaan aikaan työntekijöitä on liian vähän lapsimäärään verrattuna. Muutamissa ryhmissä lapsimäärä on satunnaisesti noussut lakisääteistä suuremmaksi ja Koivulinnan lisäryhmä vaikuttaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston varhaiskasvatuksen ylitarkastaja Taru Terhon mielestä lain kiertämiseltä. Jämsän varhaiskasvatuksen työntekijät eivät uskalla kommentoida tilannetta omilla nimillään. Keskusteluissa kuitenkin käy ilmi, että arki on väsyttävää, suorastaan uuvuttavaa. Liian vähäinen kasvattajien määrä nousee vahvasti esiin. –Pahimmillaan olen joutunut lähtemään iltapäivän ulkoiluun yksin 17 lapsen kanssa. On ihan yleistä, lähes päivittäistä, että tuossa vaiheessa päivää lapsia on yhdellä työntekijällä 13-14. –Ryhmäkoot ovat liian suuret kasvatusvastuullisten aikuisten määrään verrattuna. Tämän takia turvallisen hoitopäivän takaaminen on haastavaa. Varhaiskasvatuksessa ei huomioida riittävästi haastavien ja erityistukea tarvitsevien lastan määrää ryhmässä, vaikka laki mahdollistaisi lisäresurssit tällaisissa tilanteissa. –Lastentarhanopettajilla on paljon ryhmän ulkopuolisia työtehtäviä. Näihin poissaoloihin ei ole aina tuuraajaa. –On ryhmiä, joista ei ehdi edes lakisääteiselle kahvitauolle. –Nyt säästetään väärästä paikasta. Ongelmat voivat tulla maksamaan vielä paljonkin, sillä ne siirtyvät aikanaan hoitamattomina koulumaailmaan. –Tulee tunne, että varhaiskasvatus on bisnestä muuallakin kuin yksityisellä puolella. –Olen ärsyyntynyt, kun lapsilukuja tuijotellaan ainoastaan tilastoina. Työntekijät eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat Työntekijöiden mielestä varhaiskasvatuksen laatu ei ole enää riittävän hyvä. Työntekijät kokevat, että laissa määrätyn varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen ja noudattaminen on haastavaa isojen ryhmäkokojen, ylitysten ja työntekijöiden uudelleensijoittelun vuoksi. –En laittaisi omaa lastani päiväkotiin. –Suurissa lapsiryhmissä meteli on kova. Äänekkäässä ympäristössä lasten levottomuus, vauhti ja korvattomuus lisääntyvät. –Yritämme toimia pienryhmissä mahdollisimman paljon, jotta lapset saisivat rauhan oppia ja keskittyä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, kun tulee yllättäviä sairastumisia, eikä sijaisia ole saatavilla. Näissä tilanteissa ryhmien kuormittavuus huomataan isosti, niin lapset kuin aikuisetkin ovat väsyneitä meteliin. Tällöin lapset eivät kykene keskittymään leikkeihin. Hoidon laatu kärsii, kun ei ehdi huomioimaan lapsia niin paljon kuin haluaisi. Siitä tulee itselle paha olo, kun haluaisi toimia paremmin. –Varhaiskasvattajia arvostellaan valittajiksi, kun he yrittävät puuttua epäkohtiin tai toivovat parannuksia. –On tunne, ettei meitä työntekijöitä ole kuultu tai kuunneltu. –Varhaiskasvatukselta vaaditaan paljon, mutta annetaan vähän. Tämä tilanne ei palvele lasten etua. –Tunnen suurta riittämättömyyttä, kun en voi tehdä työtäni niin hyvin kuin pitäisi. Valitettavasti lapsia ei pysty joka päivä huomioimaan yksilöinä. Toisinaan vastuunkantaminen hirvittää Varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee, että pienellä työntekijämäärällä on raskasta kantaa vastuuta isosta määrästä hoitolapsia. –Sijaisia ei vain ole saatavilla niin paljon kuin tarvetta olisi. On pakko yrittää pärjätä niillä mitä on tai sitten joustetaan: avustajista hoitajia, hoitajista lastentarhanopettajia. Kunhan vain tilastoissa luvut täsmää. –Toisinaan on suorastaan pelottavaa kantaa vastuuta suuresta lapsiryhmästä. Jotkut lapset voivat olla äkkipikaisia, eikä joka paikkaan voi millään nähdä. Jo 8 lasta on paljon, silloinkaan ei voi nähdä ja kuulla kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Mielestäni Jämsä teki virheen, kun nosti jokin aika sitten yhden työntekijän vastuulla olevan lapsimäärän seitsemästä kahdeksaan.