Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Upseeri, kuten esi-isätkin – Uolevi von Hertzenin suvusta löytyy muitakin sodissa kunnostautuneita

"Takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa." Ote on Vänrikki Stoolin tarinoista, jotka kirjaili aikanaan kansallisrunoilija J. L. Runeberg . Kyseinen von Hertzen oli Uudenmaan jääkäripataljoonan komentaja, ja hän kunnostautui Siikajoen taistelussa Suomen sodan aikana. Kun Suomi sodan seurauksena siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän alaisuuteen 1809, von Hertzenille tarjottiin upseerin paikkaa Venäjän keisarin joukoissa. –Hän kieltäytyi, koska ei halunnut entisen vihollisen palvelukseen, kertoo Uolevi von Hertzen esi-isänsä tarinaa. Myöhemmin sotasankari kuoli Ruotsinpyhtäällä, mutta suku levisi ympäri maata. Yksi jälkeläisistä on Uolevi, tuttujen kesken Ulle. Sukututkimusta hän ei ole tehnyt. Eipä hän tiedä sitäkään, miksi hänen isänsä Urpo asettui viime vuosisadan alkupuolella Jämsään sekatavarakauppiaaksi. –Itse olen Jämsässä syntynyt ja lapsuuteni vanhempieni kaupassa pyörinyt. Se oli sellainen vanhan ajan sekatavarakauppa. Ensin Vaasaan aliupseerikouluun Sotaan joutui Uolevikin vuonna 1942. Jälleen taisteltiin Suomen kohtalosta. –Olin ollut suojeluskunnassa, joten minut laitettiin ensin Vaasaan aliupseerikouluun. Puolen vuoden koulutuksen jälkeen menin Kannakselle Valkeasaareen tulenjohtueeseen, hän kertaa sotaretkeään. Pian tuli komennus upseerikouluun Niinisaloon. Siellä hänet ylennettiin vänrikiksi. Saman tien tuli komennus tulenjohtajaksi entiseen palvelusyksikköön. –Silloin oli jo täysi rytinä päällä. Ihmeiden ihme oli, että Uolevi selvisi taisteluista ehjin nahoin kotiin. Siviiliin päästyään hänet ylennettiin luutnantti von Hertzeniksi. Niin hänestä tuli sotilassuvun upseerimanttelin perijä. –Itse asiassa sukuni alkujuuret juontavat Keski-Eurooppaan, josta esi-isäni tuli ehkä jo satoja vuosia sitten Ruotsiin sotilaaksi. Uolevin isäkin oli mukana vapaussodassa, joten jokaisella suvun miehellä on ollut oma sotaretkensä. Ei sen kummempaa aatelia Haastatteluaamuna Ulle, 95, on tullut kuntosalilta. Nuoruuden urheiluharrastusta hän pitää yllä sen, minkä vielä pystyy. Joskus häneltä kysellään, mitä tarkoittaa von hänen sukunimensä edessä. Onko suku peräti aatelista alkuperää? Suomen aatelisluettelosta Herzeneitä ei löydy. Perimätietona suvussa kulkee, että Ruotsin kuningas olisi aikoinaan aateloinut sotilaansa. Kirkonkirjat ovat kuitenkin suvun osalta palaneet 1700-luvulla, joten täyttä varmuutta asiasta ei ole. Kaikki Suomen von Hertzenit ovat joka tapauksessa keskenään sukulaisia. –Isälläni oli etuniminään pitkä litania hienoja, erikoisia nimiä, koska se oli suvussa tapana. Minulla sellaisia ei enää ole. Uolevi on pitänyt itseään aina tavallisena liikealan yrittäjänä. Ei hän sen kummempaa aatelia ajattele olevansa. –Niin kävi, kun sodasta palasin, että vanhempieni liiketoiminta siirtyi minulle. Hynttyyt yhteen kotona ja töissä Sodan jälkeen Uolevi tapasi evakkotyttö Ellin , ja niin laitettiin hynttyyt yhteen niin kotona kuin liike-elämässä. Perheeseen syntyi kaksospojat, jotka vanhempien suruksi kuolivat vain päivän ikäisinä. Myöhemmin pariskunta sai tyttären ja myöhemmin kaksi lastenlasta. Kun isä-Urpo menehtyi, kauppiasperhe siirtyi kokonaan tekstiilipuolelle. –Meillä oli myynnissä kangasta ja valmisvaatetta. Toimin kauppiaana 42 vuotta. Nyt on jo Ellikin poissa. Edelleen hän piipahtaa silloin tällöin entisellä Jämsän kauppahuoneella, jonka he aikoinaan myivät Anja Kaislolle. –Kauppiasaika oli mukavaa aikaa. Ihmetellä täytyy, miten Jämsässäkin oli ennen neljä vaatekauppaa ja kaikille riitti asiakkaita. Aikoinaan valmisvaatteet olivat kotimaista laatua. Oman mausteensa työhön toivat vierailut ostomatkoilla vaatetehtailla. –Nyt tulee kaikki tuotteet Kiinasta, harmittelee Uolevi. Äidille kirjoitin tunnelmia Sota-ajat tuppaavat veteraanin mieleen. Ei sille mitään voi. –Kyllä siellä välillä pelottikin. Tuntemuksiani kirjoitin rintamalta Hilma -äidilleni. Ehkä mieleen jäänein tapahtuma oli, kun Uolevi muutaman muun pojan kanssa joutui tiedustelutehtävään "ryssän" puolelle. –Yöaikaan mentiin ja pioneerit raivasivat edeltä tietä, ettei olisi osuttu miinaan. Meidän piti ottaa sotavankikin, mutta sitten huomattiin että vihollisen alue olikin tyhjä. Ei siellä ketään ollut ja niin tultiin samaa tietä pois ennen aamua. Uolevi asuu nyt yksin. –Hyvää huolta ne meistä veteraaneista pitävät. Autoakin vielä ajelen, kun lääkäri kirjoittaa luvan aina vuodeksi kerrallaan.