Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Syöpään sairastumisesta kertominen oli Mikolle kova paikka: "Kyyneleet valuivat valtoimenaan"

"Moi. Olen matkalla Taysiin, mulla on imusolmukesyöpä." Tuon viestin jämsäläinen Mikko Mäkinen lähetti perheensä Whatsapp-ryhmään ja kahdelle kaverilleen kolmisen vuotta sitten istuessaan taksissa matkalla kohti Tamperetta. Noin puoli tuntia aiemmin hän oli saanut kuulla Jokilaakson sairaalassa sairastavansa imusolmukesyöpää ja saanut lähetteen suoraan Taysiin. Kun ihminen saa kuulla lääkäriltä sairastavansa vakavaa sairautta, elämä pysähtyy hetkeksi. Kun järkytys jonkin ajan kuluttua hieman kaikkoaa, edessä on asiasta kertominen läheisille. Se ei ole helppo tehtävä. Mäkinen päätti kertoa asiasta ensimmäiseksi äidilleen. –Olin Jämsässä ensiavun aulassa ja odotin taksia. Sain järkytykseltäni soitetuksi lyhyen puhelun äidilleni. Diagnoosista oli kulunut silloin kymmenisen minuuttia, Mäkinen muistelee. Hän kuvailee, että kertominen tuntui erittäin pahalta. –Tuntui ihan siltä kuin olisin ollut jotenkin syyllinen tai pettänyt heidät, vaikka minun tapauksessani ei omilla teoillani tai elämäntavoilla ollut mitään merkitystä tai vaikutusta sairastumiseen. Äidille sain juuri ja juuri puhelimessa asian sanottua. Sen jälkeen en pystynyt enää puhumaan puhelimessa samana päivänä. Kun kirjoitin viestiä Whatsapp-ryhmään ja kahdelle kaverilleni, kyyneleet valuivat valtoimenaan. Jokainen valitsee oman tapansa viestiä sairaudestaan. Mäkinen on kokenut avoimuuden erittäin hyväksi asiaksi. Hän muun muassa kirjoittaa kuulumisistaan julkista blogia. –Ymmärrän kyllä hyvin, jos ihminen haluaa pitää tiedon "piilossa" tai pienessä piirissä. Huomasin itse, että tultuani asian kanssa julki, minun oli jotenkin helpompi olla. "Puhu, puhu ja puhu" Mäkinen rohkaisee sairastuneita puhumaan. –Puhu, puhu ja puhu. Vaikka tilanne olisi kuinka huono, positiivisesta asenteesta on suurempi apu toipumiselle ja jaksamiselle kuin arvaisikaan! Lähimmäisille ja lähipiirille on hyvä kertoa kaikki tuntemukset. Minun mielestäni näin vaikeasta asiasta voi kertoa vaikka viestillä, jos esimerkiksi puhelimessa puhuminen tuntuu vaikealta. Myös vastaanottajan on ehkä helpompi sisäistää asia, kun voi lukea viestin moneen kertaan ja miettiä vastausta ajan kanssa. Asia on parasta kertoa ihan suoraan niin kuin se on. Mäkinen kertoo, että aluksi varsinkin vanhemmat olivat järkyttyneitä. –He yrittivät piilottaa järkytyksensä minulta. Vanhempani ovat olleet erittäin suuri tukeni, ja ottivat asian kyllä erittäin hyvin vastaan. He eivät ole koskaan luovuttaneet tai antaneet minun luovuttaa. Läheiset olivat valmiita taistelemaan kanssani sekä tukemaan minua kaikessa ja auttamaan millä tavoin vain ikinä tarvitsisin apua. "Ajattelin, että ihmiset vieroksuvat" Ihan itsestään selviä valintoja avoimuus ja blogin kirjoittaminen eivät olleet. –Alkuun hieman pelkäsin kertomista. Ajattelin, että ihmiset vieroksuvat ja välttelevät minua, jos tietävät sairaudestani. Kun toin asiani julki, sain erittäin hyvän vastaanoton. Odotin jopa pelkoa toisilta ihmisiltä, mutta kävi ihan päinvastoin. Sain paljon kannustusta, myötätuntoa ja kauniita sanoja sekä tekoja. Mäkinen ei olisi missään nimessä toivonut asian vähättelemistä tai negatiivisuutta. –En myöskään toivoisi hysteriaa tai negatiivista suhtautumista. Kun kerron jollekin sairastuneeni syöpään, en haluaisi kuulla häneltä, miten hänen tuttavansa juuri kuoli samaan sairauteen tai että hänen pappansa sairasti samaa ja kuoli. En ole kohdannut yhtään negatiivista suhtautumista sairauteeni. "Kerro ensin perheelle" Kenelle sairastumisesta kannattaisi Mäkisen mielestä kertoa? Hän vastaa, että ensin perheelle. –Sen jälkeen on hyvä ilmoittaa ihmisille, joiden kanssa toimit usein ja säännöllisesti. Jos olet työelämässä, niin ilman muuta esimiehelle ja työkavereille. Itse ilmoitin yhdelle työkaverille ja pyysin häntä ilmoittamaan myös muille. Siinä ovat mielestäni ne "akuuteimmat". Työkavereille ei tarvitse ilmoittaa, jos ei halua. Sairausloma on yleensä pitkä, joten varmasti heitäkin kiinnostaa, miksi olet poissa pitkään. Sukulaisille ja tuttaville Mäkinen kertoisi sitten, kun vointi sallii ja on itse sisäistänyt koko asian ja toipunut alkujärkytyksestä. –Itselläni tähän meni muutamia päiviä. Mielestäni kaikille ei tarvitse ilmoittaa, ja jokainen itse päättää sen, haluaako pitää tiedon mahdollisimman pienessä porukassa vai jakaa sen kaikille. Minun on vaikea ajatella, miksi en kertoisi jollekin sairaudestani, koska olen avoimen linjan valinnut ja kokenut sen erittäin hyväksi. Syöpää pidetään yhä lähes varmana kuolemana Blogia Mäkinen alkoi kirjoittaa, kun huomasi saaneensa vapautuneemman olon ja positiivista voimaa kerrottuaan läheisilleen sairaudestaan. –Sain positiivista voimaa heidän halustaan tukea ja auttaa, joten ajattelin maksimoida positiivisen energian ja kertoa avoimesti kaikille. Huomasin myös sen, että useilla on täysin epätodellinen kuva sanasta syöpä. Tätä sanaa pidetään yleisesti yhtenä tautina ja lähes varmana kuolemana. Syöpiä on ainakin satoja. Nykypäivänä useilla syövillä on hyvä ennuste. Osastolla ollessaan Mäkinen huomasi, että oli mukava keskustella toisten syöpää sairastavien kanssa ja vaihtaa kokemuksia. –Tästä sain ajatuksen kirjoittaa blogia, jossa voisin myös kertoa omista kokemuksistani, jos siitä vaikka olisi jollekin jotain hyötyä. Vakavan sairauden sattuessa ihminen on erittäin epätietoinen ja hakee paljon tietoa internetistä. Itse huomasin, että toisten syöpää sairastavien blogien lukeminen oli jotenkin psyykkisesti tärkeää ja voimaannuttavaa. Mäkinen on saanut blogistaan pelkästään positiivisia kommentteja. –Ilmeisesti ihmiset ovat tykänneet lukea kokemuksistani. "Tuntui ihan siltä kuin olisin ollut jotenkin syyllinen tai pettänyt heidät, vaikka minun tapauksessani ei omilla teoillani tai elämäntavoilla ollut mitään merkitystä tai vaikutusta sairastumiseen."