Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Ikkunalaudallaan Latviassa Jämsän äijän patsasta säilyttävä maailmanmies piipahti Jämsässä – Jämsä-mitalin saanut Jukka Rislakki ei aio lopettaa kirjoittamista

–Äitini varoitti minua aikoinaan toimittajan hommiin ryhtymisestä. Hän sanoi, että toimittajat ovat röyhkeitä ja juopottelevat, kertoo Jukka Rislakki . Vastoin äidin neuvoja hänestä tuli toimittaja ja kirjailija, mutta juopottelemaan hän ei ryhtynyt. Ei häntä kovin röyhkeänäkään voi pitää. Utelias hän on ikänsä ollut, ja kirjoittaminen on miehellä verissä. Hesarin ulkomaantoimituksen pestillä hän on kolunnut maailman eri kolkissa ja kriisipesäkkeissä. –Kielletyt aiheet innostavat minua. Tutkivan toimittajan täytyykin kirjoittaa juuri sellaisesta, mistä muuten halutaan vaieta. Sillä lailla sai alkunsa Kauhun aika -kirjakin. Jämsäläisten hyvin tunteman Kauhun ajan lisäksi Rislakki on kirjoittanut parikymmentä muuta kirjaa. Aluksi hän työsti tietokirjoja, sitten myös romaaneja. –Parhaillaan kirjoitan romaania, joka käsittelee illegaaleja Suomessa, hän paljastaa. Illegaali tarkoittaa tekaistuilla henkilötiedoilla maassa oleilevaa vieraan vallan agenttia. Sydän vasemmalla Rislakin suku on ollut yhteiskunnan eliittiä. Jukka Rislakin isä oli Jämsänkosken tehtaalla johtotehtävissä. Suvussa on ollut pappeja ja muita oppineita. Jämsänkoskelle perhe muutti, kun Jukka oli 2-vuotias. Kouluaikanaan tuleva toimittaja tutustui myös yhteiskunnan toiseen laitaan. –Kävin lukemassa Aarne Lampisella Kansan uutisia. Sitä ennen en tiennyt sellaista lehteä olevankaan. Jukka Rislakista tuli vasemmistolainen. Hän kävi Helsingin Sanomien toimittajakoulun. Hän opiskeli kieliä. Sosialismi näytti tavoittelemisen arvoiselta maailmanjärjestykseltä. Vasta, kun hän ryhtyi 1980-luvun alkupuolella uutisoimaan Baltian maiden asioista, silmät avautuivat. Sosialismi ei ollutkaan onnela, vaan paratiisissa oli omat varjonsa. Loppujen lopuksi jämsänkoskelaiset vasemmistolaiset olivat aidompia kuin Baltian maiden systeemiin pakotetut. –Mutta edelleen voin sanoa, että sydämeni on vasemmalla. Tieto ei lisää tuskaa Kirjoittamisen maailmanmiehelle tieto ei lisää tuskaa. Hän lukee paljon oikeita kirjoja. Älylaitteiden näprääminen ei tuo samaa kokemusta kuin kirjan luku. –Kirja on minulle melkein pyhä esine, hän sanoo. Hänelle olikin Donald Trumpin presidenttiydessä kamalin tieto se, kun selvisi, ettei Yhdysvaltojen ykkösmiehellä ole kotonaan yhtään kirjaa. –Taistelen lehtienkin puolesta. Lukekaa hyvät ihmiset lehtiä. Mitä taas kirjoittamiseen tulee, Rislakin mielestä oikea kirjoittaja ei lopeta kirjoittamista koskaan. Oikea kirjoittaja kirjoittaa, vaikkei hänelle siitä edes kukaan maksaisi mitään. Aikaa kirjoittamiselle löytyy, jos siihen on palava halu. –Perusohje kirjoittamisessa on, että ajattele ja kirjoita niin, että itsekin ymmärrät, mitä kirjoitat. Kotiseutu vetää puoleensa Keski-iässä ihmiset alkavat usein katsella nuoruuttaan vaaleanpunaisten linssien läpi. –Minä en katsele. Eivät asiat olleet ennen paremmin, sanoo Rislakki. Hän muistaa Jämsänkosken kahtiajaon: toisaalla olivat valtaapitävät ja sitten ne muut. Sama näkyi nuorisossa. Oppikoululaiset olivat omaa kastiaan. Kansakoulun käyneet lähtivät töihin heti, kun kynnelle kykenivät. Vaikka Jämsän alueen historiasta löytyy kurjia tapahtumasarjoja, kotiseutu vetää kirjailijaa puoleensa. Rislakki käy edelleen täällä tapaamassa tuttuja. Nykyinen koti löytyy kuitenkin Latvian Jurmalasta, jossa hän puolisonsa Anna Ziguren kanssa asuu. Maailmalla liikkuessaan Rislakki on pitänyt aina esillä Jämsää. Aamulla ensimmäiseksi häntä tervehtii ikkunalla Jämsän äijän patsas. Rislakin elämäntarinaan voi tutustua tarkemmin Mullistusten mies -muistelmissa, jotka hän julkaisi viime vuonna.