Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jämsänkoskelainen Elena Jokinen ei halunnut jättää kotiaan Kontupohjassa, mutta nyt hän ei muuttaisi mistään hinnasta takaisin

Elena Jokinen ei ollut järin innostunut ajatuksesta, että hänen pitäisi perheineen muuttaa Jämsänkoskelle Kontupohjasta, Karjalasta. Perheellä oli kaksi pientä lasta ja laaja ystäväpiiri kotikaupungissaan. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, hän ei kadu päätöstä lainkaan eikä haluaisi muuttaa takaisin kotikonnuilleen. – Kotini on täällä. Minulla on suomen kansalaisuus, ja koen olevani suomalainen. Aluksi ajatus tuntui hirveältä, sillä ajattelin, että eihän minulla ole täällä ketään ketä moikkailla niin kuin Kontupohjan kaduilla. No nykyään saan morjestaa ihmisiä mielin määrin, Jokinen kertoo ja naurahtaa. Unelma jatkaa uraa Suomessa kannusti opiskelemaan kieltä Jokinen ei puhunut suomea tänne muuttaessaan, mutta laskea hän osasi vieraalla kielellä. Musiikinopettajana Kontupohjassa työskennellyt nainen haaveili jatkavansa työuraansa Suomessa, joten häneltä löytyi motivaatiota kielen opiskeluun. – En kylläkään tosissani ajatellut, että se olisi mahdollista. Rakastin työtäni, ja sekin oli syy, miksi en halunnut muuttaa pois Kontupohjasta. Suomen kieli taittuu Jokiselta nykyään hyvin, vaikka sanavarasto voisi olla hänen mukaansa laajempikin. Alkuaikoina hän oli epävarma osaamisestaan. – Opiskelin suomen kieltä kolmen eri kurssin avulla. Aluksi tuplavokaalit ja vaihtuvat tuplakonsonantit olivat erittäin vaikeita. Meillä oli kuitenkin ihana opettaja, joka kannusti käyttämään kieltä, vaikka kaikki ei menisikään ihan oikein. Viimeiset 15 vuotta Jokinen on opettanut pianonsoittoa Jämsän työväenopistossa. Hän on kiitollinen, että on päässyt toteuttamaan intohimoaan myös täällä. Toisinaan Jokinen törmää edelleen kielimuuriin Jokisen mukaan sopeutuminen Jämsänkoskelle oli helppoa. Hänen entinen aviomiehensä oli inkeriläinen ja puhui hieman suomea, joten asiat hoituivat alusta lähtien helposti myös uudessa kotikaupungissa. Hän ei ole koskaan kokenut syrjintää tai huonoa kohtelua, koska ei ole kantaväestöä – jollei muutamia pitkiä ja tuomitsevia katseita lasketa. – Tosi harvoin niitä katseitakaan olen saanut. Eikä kukaan ole koskaan ryssäksi haukkunut. Vaikka elämä soljuu mukavasti, kaipaisi Jokinen toisinaan palveluita omalla äidinkielellään – niin kuin moni muukin maahanmuuttaja. Jämsässä suurin osa maahanmuuttajista on venäjäkielisiä. – Kelasta saa puhelimitse palvelua myös venäjäksi, mutta muuten omalla äidinkielellä ei juuri palvelua saa. Kielimuuri tulee vastaan etenkin silloin, kun olisi käytettävä harvinaisempaa sanastoa. – Sairaalalla käy säännöllisin väliajoin venäjänkielinen lääkäri, jonka vastaanotolla pyrin käymään. En osaa ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin suomeksi, jos täytyy esimerkiksi kuvailla, miltä kipu tuntuu. Voin sanoa, että tähän koskee, mutta se on siinä, Jokinen selventää. Tukea ja toimintaa ikääntyville maahanmuuttajille Monikko ry on Keski-Suomen alueella toimiva monikulttuurisuutta ja hyvinvointia edistävä yhdistys. Jokinen toimii yhdistyksen Paloma-toiminnan avainhenkilönä Jämsässä ja pyrkii tavoittamaan paikallisia ikääntyviä maahanmuuttajia toimintaan mukaan. Toiminta on tarkoitettu yli 55-vuotiaille maahanmuuttajille ja kantaväestölle. – Pyrimme toiminnallamme tukemaan maahanmuuttajien ikääntymistä ja sen mukana tuomia tilanteita ja haasteita. Järjestämme tapahtumia, joissa vierailee asiantuntijoita puhumassa eri aiheista ja teemme vierailuja eri kohteisiin, kuten palvelutaloihin ja yhdistyksiin. Nyt suunnitteilla on ilta, jossa olisi asiantuntija kertomassa lainopillisista oikeuksista ja käytänteistä. Jokisen mukaan maahanmuuttajien olisi hyvä päästä keskustelemaan tärkeistä asioista omalla äidinkielellään. Toiveissa on myös saada opastusta tietotekniikan ja eri sovellusten käytöstä venäjäksi. – En usko, että kaikki maahanmuuttajat tietävät kaikista palveluista ja etuuksista, joihin he ovat oikeutettuja. Monella on varmasti lakimiehelle kysymyksiä muun muassa testamentista ja perhe-eläkkeestä. Tällaisista aiheista on helpompi puhua omalla äidinkielellä, Jokinen pohtii. Paloma-toiminta pyrkii järjestämään osallistujille myös liikuntaa, viriketoimintaa ja retkiä. Seuraavan kerran ryhmä kokoontuu 26. syyskuuta Jämsän Muistiyhdistyksen tiloissa, jolloin luvassa on tietoa muistiasioista.