Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lapsena Jonille siirretty munuainen lopetti toimintansa – Nyt hän käy tunteja kestävässä hoidossa, koska se on ainoa tapa säilyä hengissä

– Tiedän, että tämä on ainoa tapa, jolla pysyn hengissä. Näin toteaa Joni Jatkonen . 35-vuotiaalla jämsäläismiehellä on synnynnäinen urealäppävika, jonka seurauksena hänen munuaisensa ovat surkastuneet. Jatkoselle tehtiin alakoulun toisella luokalla vuonna 1993 munuaissiirto, mutta pari kuukautta sitten siirrännäinen poistettiin, koska elin oli tullut tiensä päähän. – Sen toiminta vain hiipui ajan kanssa. Nyt odotan, milloin uusi siirrännäinen osuisi kohdalle. Jatkonen on siirtojonossa noin 500 muun suomalaisen kanssa, jotka kaikki tarvitsevat terveen munuaisen. Odotusaika voi venyä vuosienkin mittaiseksi, koska luovuttajan ja vastaanottajan veriryhmien on oltava yhteensopivat ja kudostyyppien riittävän lähellä toisiaan. Pääasiassa munuaisia saadaan tuntemattomilta, aivokuolleilta luovuttajilta. Ihminen tulee toimeen yhdellä terveellä munuaisella, joten munuaissairaan vanhemmat ovat saaneet luovuttaa elimensä jälkikasvulleen. Kevään 2019 lakimuutoksen jälkeen myös täysi-ikäinen läheinen saa luovuttaa munuaisen tarvitsevalle, kunhan esimerkiksi terveysehdot täyttyvät. Munuaisen irrottamiseen elävältä henkilöltä tarvitaan aina Valviran lupa. Suomessa tehdään vuosittain noin 250 munuaisensiirtoa. Toimivan siirtomunuaisen kanssa elää tällä hetkellä maassamme noin 3 000 ihmistä. Joka toinen päivä dialyysissa Jatkonen käy joka toinen päivä Jokilaakson sairaalassa hemodialyysissa, eli saamassa keinomunuaishoitoa. Yksi hoitokerta kestää neljästä viiteen tuntia. – Olen ollut elämästäni yhteensä seitsemän vuotta dialyysissä. Se on pitkä siivu. Sitova hoito tarkoittaa käytännössä sitä, että Jatkosen pitää suunnitella elämänsä dialyysin mukaan. Hän harmittelee, ettei toisella paikkakunnalla asuvan alle kouluikäisen tyttären näkeminen onnistu niin usein kun hän tahtoisi. Uuden munuaisen, ja samalla normaalin arjen, odottaminen käy joskus myös henkisesti raskaaksi. Jatkonen on kiertänyt paljon elinsiirron saaneiden keila- ja petankkikilpailuja, ja seuraavaksi hän toivoo pääsevänsä ensi syksynä Irlantiin. – Kunhan saan siunauksen lääkäriltä. Kisaorganisaatio järjestää dialyysit, ja muutenkin matkustaminen on mahdollista, kunhan hoitopaikat on järjestetty etukäteen. Niin kotoisa kuin mahdollista Jatkonen kiittelee Jämsän sairaalan dialyysiosaston puitteita ja henkilökuntaa. Seitsemänpaikkaisen osaston asiakkaat ja henkilökunta ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. – Tämä on suhteellisen kotoisan tuntuinen paikka, ei ole sellaista oloa, että on sairaalassa. Toivon kuitenkin, että saisin nopeasti uuden munuaisen, että voisin ehkä joskus päästä takaisin työelämään. Jatkosen mukaan pitkien hoitopäivien aikana on tullut tutustuttua dialyysiosaston porukkaan. Monet nukkuvat hoidon aikana, mutta Jatkonen yleensä lukee lehtiä, katsoo tv-sarjoja tai kuuntelee musiikkia. – Henkilökunta on mukavaa ja osaavaa. Hoito on hyvää. Jämsässä on tarjottu dialyysihoitoa vuodesta 2000 lähtien. Aluksi kolmepaikkainen hoitotila sijaitsi synnytysosaston vanhoissa tiloissa, mutta vuodesta 2011 keinomunuaishoitoa on annettu sairaalan takaosassa. Tällä hetkellä Jämsässä käy vakituisesti yhdeksän henkilöä saamassa hemodialyysia, heistä kolmasosa on munuaistensiirtolistalla. Kesäaikaan Jämsän dialyysilaitteita käyttävät tarvittaessa myös vapaa-ajan asukkaat. Jämsän dialyysiosaston toiminnasta vastaa Taysin nefrologi. Joka toinen kuukausi lääkäri käy Jämsässä ja joka toinen kuukausi yhteys otetaan videoteitse. Dialyysin toiminta on hoitajavetoista, vaikka toiminnasta vastaa Taysin nefrologi. Jämsän dialyysissä työskentelee kolme sairaanhoitajaa: Satu Svahn , Sari Manninen ja Kaisa Säyrylä . – Saamme kutsuttua tänne lääkärin tarvittaessa, mutta potilaiden hoito on täysin meidän vastuullamme. Yhdellä hoitajalla voi olla maksimissaan kolme potilasta kerrallaan, kertoo Svahn, joka on osaston vastaava hoitaja. Päivänkin tauko näkyy kunnossa Dialyysiosasto on auki maanantaista lauantaihin, koska hoitoa pitää saada säännöllisesti. Jokaiselle potilaalle tulee viikossa yksi kahden päivän hoitoväli, joka jo näkyy hoitajien mukaan asiakkaan kunnossa. Svahnin mukaan työntekijät ja hoidettavat ovat kuin yhtä isoa perhettä. Nuorin keinomunuaishoitoa saava henkilö on tällä hetkellä 20-vuotias ja vanhin noin 80-vuotias. – Yleensä hoidot aloitetaan Taysissa. Työ on vaativaa ja tekniikkaa on hallittava paljon. Antoisaa tämä on eikä ikinä ole tylsää, Svahn hymyilee. Ensin astutaan puntarille Munuaisilla on monta tärkeää tehtävää. Ne toimivat ikään kuin elimistön pesukoneena ja poistavat kehosta ylimääräistä nestettä, suoloja ja kuona-aineita. Noin neljäsosa ihmisen verimäärästä kulkee minuutissa munuaisten läpi, ja esimerkiksi virtsa suodattuu munuaisten kautta virtsarakkoon. Terve ihminen virtsaa 1–2 litraa päivässä, mutta keinomunuaisen kanssa elävälle kaikki neste kasautuu kroppaan. Hemodialyysiin tuleva potilas joutuukin heti ensimmäiseksi puntarille. Jokaiselle on asetettu niin kutsuttu kuivapaino, johon hoidolla tähdätään. Tavoitteeksi asetettu poistomäärä asetetaan dialyysilaitteseen, jonka jälkeen hoitoa voidaan aloitella. Jatkosen mukaan hänelle kertyy yleensä noin 1,5–2,3 litraa ylimääräistä nestettä hoitojen välissä. – Tarkkailen tilannetta kotona aika paljon ja mietin, kuinka paljon uskallan juoda. Svahn sanoo, että yhden dialyysikerran aikana ylimääräistä nestettä ja kuona-ainetta suodatetaan pois maksimissaan neljä litraa, eli noin litra tunnissa. Hoidon aikana ihmisen kehosta kiertää dialysaattorin kautta jopa 90 litraa verta, vaikka verta on kropassa noin viisi litraa. Hoidoissa käydessään Joni Jatkonen valmistelee itse laitteen dialyysiä varten. Samoin Jatkonen kasaa itse myös steriilin pöydän kuntoon. – Kannustamme omatoimisuuteen, mutta osalle kaikki tehdään valmiiksi, Svahn kertoo. On yksi asia, jonka Jatkonen ilomielin jättää sairaanhoitajien tehtäväksi: – Neulat ovat niin jumalattoman kokoisia, ettei minulla ole kanttia pistää itse. Se vaatii sisua. Hoidon jälkeen Jatkonen sanoo ottavansa muutaman tunnin rauhallisesti, koska dialyysi vie voimia. – Tunne on vähän sellainen hutera. Sellainen, että olisi ottanut muutaman paukun. Jämsän sairaalan itsehoitopisteellä on maanantaina 9. joulukuuta esittelyssä dialyysin palvelut ja dialyysin henkilökunta. Myös Keski-Suomen munuais- ja maksaliiton sekä paikallisyhdistysten toiminta esittäytyvät.