Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Tuhatsivuinen kirjajärkäle luo tarkkapiirteisen kuvan jämsäläisten sotareissusta – Mainilan miehet antaa paljon pelkästään kuvilla

Tuhat sivua sotahistoriaa kuulostaa vaativalta urakalta, mutta Mainilan miehet -kirjaan voi tutustua toisinkin. Teosta voi selata jopa pelkkänä kuvakirjana, sillä valokuvia, piirroksia ja karttoja on runsaasti. Niille on maltettu antaa paljon tilaa, mikä on lukijaa ajatellen huomaavaista. Jos koko tuhatsivuisen tekstimassan lukeminen alusta loppuun pitkästyttää, lukijaa auttavat eteenpäin "ruutiruudut". Ne ovat lyhyitä tietoiskuja, tiivistelmiä ja muisteluksia varsinaisen tekstin ohessa. Kirjasta voi etsiä myös tuttujen ja tuntemattomien sodassa olleiden miesten omakohtaisia kertomuksia. Nämä kertomukset on sijoitettu kunkin sotavaiheen jälkeen omiksi ryhmikseen, joten ne on helppo sieltä poimia. Kirjan koostanut Kimmo Sorko toteaakin Mainilan miesten alkulehdillä, että lähdeaineistoa on ollut käytössä todella paljon. Onhan sotahistoriaa koottu ahkerasti Jämsän seudulla vuosikymmenien ajan. Sorko kiittää alkusanoissaan Jämsän kaupunkia, joka ojensi tuntuvan apurahan kirjan työstämiseen. Kirjaa on tukenut taloudellisesti myös Kauko Sorjosen säätiö. Aarne Niemen johtama patteristo Kirjassa seurataan päivä päivältä jatkosodan kulkua kesäkuusta 1941 aina vuoden 1944 marraskuuhun, jolloin jämsäläiset sotilaat pääsivät kotiin. Talvisodasta asti kyseistä joukko-osastoa on sanottu Niemen patteristoksi kapteeninsa Aarne Niemen mukaan. Virallisemmin Niemen patteristo olivat jatkosodassa Kenttätykistörykmentti 19:n 3. Patteristo. Mainilan miehet -teos on saanut nimensä Mainilan kylältä, joka tuli tunnetuksi talvisodan syttymispaikkana. Kylästä oli matkaa Leningradiin noin 30 kilometriä. Mainilan miehissä talvisota on kuitenkin taakse jäänyttä elämää. Kirjan painopiste on jatkosodan tapahtumissa. Jatkosodan asemasotavaiheen aikana Mainilasta tuli sitten Niemen patteriston tukikohta. Pääosin jämsäläisistä ja muista keskisuomalaisista koostunut Niemen patteriston sotajoukko oli siitä pitäen "Mainilan miehiä". Hyökkäyksen kautta asemiin Kaikki alkoi juhannuksen alla 1941, jolloin alkoivat ylimääräiset kertausharjoitukset. Kaikki Niemen patteristoon käsketyt miehet olivat saapuneet Petäjävedelle 22. kesäkuuta mennessä, josta matka alkoi kohti itärajaa. Varsinaiset sotatoimet jyrähtivät käyntiin heinäkuun lopussa, jolloin ylitettiin talvisodan jäljiltä syntynyt rajalinja. Jatkosodan alku oli suomalaisille voittoisaa, sillä Neuvostoliitto ei ollut varustanut rajalinjaansa täyteen iskuun. Niinpä Suomen armeija eteni parissa kuukaudessa vanhalle rajalle asti ja siitäkin eteenpäin. Niemen patteristo eteni syyskuun alkupäiviin mennessä Mainilan inkeriläiskylään ja siihen päättyi sodan hyökkäysvaihe. Mainilaan syntyi yli kahden vuoden ajaksi suomalainen tukikohta korsuineen, päällystön asumuksineen, kanttiineineen, hiihtokisoineen ja saunoineen. Sotilasyhteisö taloineen ja pajoineen Mainilan miesten sotaretki on kiinnostava episodi Suomen sotahistoriassa. Tykistön toiminta ei liene suurelle yleisölle yhtä tuttua kuin vaikkapa jalkaväen kokemukset Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Mainilaan syntyi nimittäin asemasodan ajaksi kokonainen sotilasyhteisö, jossa sodankäynti oli verkkaista. Sen sijaan rakennettiin taloja, vietettiin juhlia, tehtiin käsitöitä ja puitiin viljaa. – Divisioonamme perusti puhdetyökeskuksen, jossa työnsä sai myydä. Keskus ei ollut vain kauppa, vaan eri esineet kuljetettiin ylempiin portaisiin ja kotiseudulle tarjolle, muisteli Aapo Arvio asemasodan aikaista elämää vuonna 1975 Kansa taisteli -lehdessä. Rauhallinen asemasotavaihe päättyi kesäkuussa 1944 puna-armeijan suurhyökkäykseen, jolloin Niemen patteri oli siirtynyt jo Valkjärven maisemiin. Siitä patteristo siirtyi Tali-Ihantalaan, jossa kranaatteja ei säästelty. Tämän jälkeen tilanne hieman tasoittui, ja tulitukset lakkasivat syyskuun 5. päivä. Miesten pääsy siviiliin pitkittyi lähes kaksi kuukautta. Moni sotilas koki oleilun armeijan riveissä syksyn aikana turhauttavaksi, sillä kotiin oli ikävä vuosien taisteluiden jälkeen. Mitä poikien mielessä liikkui? Sota liimasi Mainilan miehet yhdeksi joukoksi. Sodan jälkeen aseveljeys jatkui niin kauan kuin porukka jaksoi kokoontua. Mainilan miehet -kirjassa kerrotaan myös sodan jälkeisestä ajasta, veteraanien myöhemmistä tekemisistä ja hieman siviilienkin kohtaloista. Mainilan miehet on osa suomalaista ja samalla jämsäläistä historiaa. Veteraanien omakohtaiset muistot ovat kirjan antoisinta aineistoa. On koskettavaa kurkistaa sotaan joutuneiden nuorten miesten mieleen.