Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Joskus se yksi apina, kuppi teetä tai yömyöhäinen vasikkajahti ympäri kylää riittää muistuttamaan, että epävakainakin aikoina elämä kyllä kantaa”, muistuttaa Viola Wallenius

Sinä aamuna heräsin tuijotukseen moskiittoverkon ulkopuolella. Apina istui sängyn tolpalla ja tuijotteli päätään kallistellen. Se oli levitellyt tavaroita ja kantanut keittiöstä jauhopaketin, jonka se oli jättänyt pöydän kulmalle niin, että jauhot valuivat pikkuhiljaa lattialle. Nostaessani päätäni, se jähmettyi ja hyppäsi pian yhdellä loikalla sängyn päädystä kattoparrulle, jota pitkin se sujahti katonharjan välistä ulos. Mennessään se hörähti huvittuneen kuuloisesti. Kuin vitsaillen, että nähdään taas huomenna. Jauhosotkut siivottuani, keitin kardemummalla maustettua maitoteetä ja nautin hetken aikaisen aamun rauhasta. Aamu oli hiljainen, mutta oli vain ajan kysymys, koska naapurin lapset aloittaisivat rumpusoolonsa. He leikkivät usein rumpaleita ja rummuttavat vanhoja maalipurkkeja niin, että se kuuluu varmasti kylän toiselle puolelle saakka. Nappasin terassilta keltaisen vesikanisterin ja täytin sen lähimmällä vesipisteellä. Naapurin mama tervehti minua iloisesti ja toivotimme toisillemme hyvät huomenet. Hän punoi juuri kuivatuista palmunlehdistä kaunista matonkudetta. Pari pientä ystävää juoksivat kiljuen halaamaan ja esittelivät minulle löytämiänsä aarteita. Toisella tytöllä oli kädessään vaaleanpunainen paperinkääre, jossa oli hassun hahmon kuva. Toinen tytöistä taas oli löytänyt kiiltävän metallipalasen, joka suorastaan säihkyi aamuauringossa. Meidän kotimme oli yksi sekasorto. Edellisen illan astiat olivat jääneet niille paikoilleen, joille ne illalla jätimme. Olimme yömyöhällä juosseet pitkin pilkkopimeitä kylän polkuja ja jahdanneet naapurin kadoksissa ollutta vasikkaa. Päästimme sen emän irti ja toivoimme sen johdattavan meidät lopulta kadoksissa olleen pikkuisen luo. Vastoin odotettua, emä päätyikin ryntäilemään mielivaltaisesti pusikoiden läpi kylän toiselta laidalta toiselle, ja taas takaisin alkupisteeseen. Juoksimme siis puoliyötä päättömästi kuunvalossa hämmentyneen lehmän perässä. Maailman tilanne on hämmentävä, epävarma ja kaikin puolin epänormaali. Silti, joka aamu se sama apina tulee vierailulle ja arki pyörii. Tutut asiat ja arkirutiinit antavat voimaa epävakaina aikoina. Joskus se yksi apina, kuppi teetä tai yömyöhäinen vasikkajahti ympäri kylää riittää muistuttamaan, että epävakainakin aikoina elämä kyllä kantaa. Vaikeimpanakin hetkenä ja silloinkin kun epänormaalista on tullut uusi normaali. Kirjoittaja on savimajaan muuttanut jämsäläinen, joka vaikuttaa Afrikassa.