Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Leikittäisiinkö vaikka kotia? Hyppölän pihan leikkimökissä on temmeltänyt neljä sukupolvea

Hyppölän pihamaan "Leikkilässä" on keitelty leikkikahveja pian sata vuotta. Jo neljäs sukupolvi asuttaa punaista pikku tupaa. Hiekasta ja vedestä tulee hyvää soppaa. Sen tietävät Eilo Hyppölä , 6 vee, sekä pikkuveli Leo Hyppölä , 4 vee. Tällä kertaa leikkimökin hellalla paistuu kuitenkin leikkimunakas, jota Eilo kokkaa. Jälkiruuaksi juodaan tietysti kahvia. Poikien vieraaksi leikkimökille on saapunut isotäti Liisa Hyppölä . Myös hän on leikkinyt pikkutyttönä samaisessa pikkuisessa tuvassa. Liisan leikki-ikä osui 1950- ja 1960-lukujen taitteeseen. - Mökin historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1925 saakka, jolloin tämä mökki on rakennettu, tietää Liisa. Kun moneen kertaan uudistettu Hyppölän talo Alhojärvellä oli saanut nykyisen ulkomuotonsa vuonna 1917, jäi jäljelle kasa lautoja. Niistä laudoista päätettiin tehdä leikkimökki talon tyttärelle Eiralle , joka oli tuohon aikaan viisivuotias. Leikeissä pyöri mukana myös Eiran pikkuveli Eilo , joka oli siis nykyisen pikku-Eilon isopappa. Leikkimökin rakensi oikea kirvesmies yhdessä Eiran isoveljen Kauko Hyppölän kanssa. Aluksi mökissä oli pärekatto, mutta myöhemmin se sai tiilikatteen. Mökki ristittiin Leikkiläksi Leikkimökkiä on sanottu aina Leikkiläksi. Mökki onkin ollut kovassa käytössä neljän sukupolven ajan. Jokaisella vuosikymmenellä mökissä on riittänyt leikkiviä lapsia. Naapuritaloissa ei tainnut olla aikoinaan leikkimökkejä, joten naapuruston tenavatkin tulivat mielellään Hyppölään leikkimään. Ainakin Hyppölän karjakkona työskennelleen Tuure Vainiolan tytöt Aune ja Tyyne kävivät leikkimökissä ahkeraan. Liisan lapsuudessa Anita Soikkeli ja Lea Jussila tulivat naapureista sinne leikkimään. - Kotia ja kauppaa yleensä leikittiin, mutta on täällä joskus nukuttukin, kertoo Liisa Hyppölä. Leikkimökin sisustuksessa on kerrostumaa eri aikakausilta. Vanhin kaluste on puinen seinäkaappi, jonka sisällä on omistuskirjoitus. Kaapin omistaja oli mökin ensimmäinen pikku emäntä Eira Hyppölä, josta tuli myöhemmin oikea emäntä Karisalmen tilalle Sammallahden kylälle. Seinällä on myös Eiran piirustus, jossa mallina on ollut käpytikka. Myös Liisa Hyppölän piirustuksia 1960-luvulta on seinillä edelleen. Leikki on lasten työtä Uudempaa leikkikulttuuria edustavat puolestaan muoviset huonekalut ja astiat. Onpa Eilolla mukana kännykkäkin, jonka ekaluokalle menijä on jo saanut käyttöönsä. Vaikka lelut ja leikit muuttuvat, leikki on lasten työtä sukupolvesta toiseen. Toisaalta entisaikaan lasten piti tehdä oikeitakin töitä heti, kun vain kynnelle kykenivät. Liisa Hyppölä harvensi lanttupeltoa ja poimi marjoja, koska niin piti tehdä maalaistalossa. Hyppölän talossa on aina asunut useita sukupolvia yhteisen katon alla. Niin nytkin, sillä Eilon ja Leon Matti -pappa asuu samassa talossa. Kun Liisa varttui aikanaan Hyppölässä, talossa vilisi perheen lisäksi muutakin väkeä. - Oli työmiestä, maatalousharjoittelijoita, karjakkoa ja kesävieraita. Ja se oli lapsista tietysti rattoisaa. Mökki on pidetty kunnossa Liisa Hyppölän albumeissa on useita valokuvia, jotka on otettu leikkimökin luona. Se viestii siitä, että mökkiä on pidetty aina arvossa ja kunnossa. Esimerkiksi oman aikansa isännän Onni Hyppölän viisikymppisillä on otettu lapsista erillinen kuva juuri Leikkilän edessä. Vuosi oli 1935. Vanha punainen tupa on kuullut monet lasten naurut ja mielikuvitusjutut. Siellä on pidetty kahvikekkereitä, keitetty hiekkavelliä ja kuiskittu salaisuuksia. Ehkäpä siellä on joskus tullut lasten kesken vähän erimielisyyksiäkin. Punaisen tuvan nykyiset nuoret isännät saavat leikkimunakkaan paistettua. Vatsa täynnä on kiva kurvata pihalle traktorileikkeihin.