Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

35 vuoden ura paketissa – Poliisin työn muuttumista läheltä todistanut Erkki Mäntylä siirtyi eläkepäivien viettoon

Rikosylikonstaapeli Erkki Mäntylä oli maanantaina yhtä hymyä, eikä aiheetta. Keväällä viimeisen työvuoronsa tehnyt Mäntylä on kuluneet puoli vuotta pitänyt rästiin jääneitä lomia pois. Viimeinen virallinen työpäivä oli maanantaina. – Tiistaina olen jo eläkevaari, Mäntylä tiivisti. Vauhtia Helsingistä Vaikka poliisin työ oli Mäntylälle oikeastaan ainoa lapsuuden ammattihaave, unohtui koko homma välillä kokonaan. Sattui kuitenkin niin, että armeija-aikana muuan kaveri ilmestyi päivystäjänä toimineen Mäntylän eteen iso paperinippu kainalossa, ja ilmoitti hakevansa poliisikouluun. Mäntylällä ei ollut mitään suunnitelmia armeijan jälkeiseen aikaan, joten hän päätti kokeilla poliisikoulua itsekin. Opiskelupaikka irtosi ensi yrittämällä. Mäntylän valmistuessa poliiseja oli jo työttömänä, mutta Mäntylälle löytyi töitä Jämsästä työllisyysvaroin. Ensimmäinen työpäivä oli 1. helmikuuta vuonna 1984. Vuotta myöhemmin Mäntylä siirtyi Helsinkiin, jossa hän ehti olla töissä liki kuusi vuotta. Kotiseudun kutsu oli kuitenkin vahva, ja Jämsästä löytynyt kolmen kuukauden pesti saikin Mäntylän irtisanoutumaan vakituisesta virasta pääkaupungissa. Hän ehti työskennellä vielä 1,5 vuotta Mäntässä, ennen kuin Jämsästä löytyi vakituinen paikka. Vuonna 2009 Mäntylä siirtyi hoitamaan Keuruu–Mänttä-aluetta, josta palasi takaisin Jämsään pari vuotta sitten. Suurten muutosten vuosikymmenet Reilussa kolmessa vuosikymmenessä poliisin työ on muuttunut paljon, eikä vähiten lainsäädännön muuttumisen vuoksi. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla voimaan tullut esitutkintalaki mullisti tekemistä isolla kädellä. Vielä 1980-luvun alussa tutkinnanjohtaja pystyi kuittauksellaan pitämään tutkittavan henkilön vangittuna parikin viikkoa. Lakimuutoksen jälkeen tapaus piti alistaa alioikeudelle jo kolmantena päivänä kiinniotosta kello 12 mennessä. – Aiemmin saattoi kulua muutama päivä, ennen kuin alettiin edes kyselemään mitään. Nythän se alkaa heti, Mäntylä sanoo. Ison muutoksen on kokenut myös poliisin varustus. Mäntylän uran alkuaikoina poliisilla ei ollut oikein mitään turvavarusteita – ellei sellaiseksi luettu valtavan painavaa lyijyliiviä. – Se saatettiin pukea päälle oikein jäykälle keikalle, mutta eihän sitä voinut kauan kantaa. Taisi nahkatakki olla se suurin liivi, Mäntylä muistelee. Muutosta on tapahtunut muussakin pukeutumisessa. Takavuosina esimerkiksi lämpövaatteita ei manttelia lukuun ottamatta ollut. – Helsingissä kaikki nuoret tulokkaat olivat vuorollaan lähetystövartiossa. Teryleenihousujen piti olla näkyvillä, eikä omia lämpövaatteita saanut olla. Jotain oli keksittävä, ja talvipakkasella pistettiin Hesaria housun alle, Mäntylä muistelee. Tapaus hautausmaalla ja muita mieleen jääneitä kohtaamisia Mieleenpainuvia juttuja, niitä on ollut matkan varrella monta. Kuten Korpilahdella joskus 1990-luvun puolivälissä hautausmaan kupeelta löytynyt ruumis. Ilmeni, että vainajan puoliso oli murtautunut kappeliin ja ottanut vaimonsa arkusta viedäkseen hänet takaisin kotiin. Vaimo ei kuitenkaan siitä henkiin herännyt, joten mies oli yrittänyt palauttaa ruumiin kappeliin. Voimat eivät kuitenkaan enää riittäneet kantamaan ruumista ylämäkeen. Hautausmaatyöntekijät löysivät vainajan aamulla viereiseltä niityltä, jonne mies oli tämän jättänyt. Mieleen on jäänyt myös käynti Tamminiemessä, jota Urho Kekkonen vielä tuolloin isännöi. Alueella oli poliisipartio yötä päivää, vaikka Kekkonen jo tuolloin sairasteli. Tällaisen vartiovuoron aikana Mäntylä pääsi kerran sisäänkin. – Kekkonen oli vuoteessa, emmekä me mitään puhuneet. Mutta mielenkiintoinen kokemus oli sekin. Olof Palmen murhankin Mäntylä muistaa elävästi, sillä se aiheutti välittömästi turvatoimia myös Suomessa. Tuolloisen pääministerin Kalevi Sorsan oven takana Merihaassa pidettiin jonkin aikaa passia. Väkivalta- ja henkirikosjuttuja Mäntylä on saanut tutkittavakseen niin Jämsässä kuin Keuruullakin. Hän ei kuitenkaan valvo öitään matkan varrelle osuneiden tapausten vuoksi, vaikka muistaa monet niistä edelleen hyvin. – Ei niitä liikaa passaa ruveta miettimään. Vapaalle hyvillä mielin Kirkkovaltuusto, tarkastuslautakunta ja Lions-toiminta ovat pitäneet Mäntylän kiireisenä tätä ennenkin, eikä siihen ole ihan heti tulossa muutosta. Sen tarkemmin hän ei eläkepäivien aktiviteetteja ole miettinyt. Juuri nyt tuntuu joka tapauksessa hyvältä, Mäntylä sanoo epäröimättä. Lähtöä on tavallaan helpottanut poliisityössä tapahtunut muutos. Asiakas ei enää välttämättä ole keskiössä. – Ennen oli mahdollista sarjoittaa ja tutkia juttuja. Tänä päivänä niistä iso osa jää ihan ajan puutteen ja tapausten määrän vuoksi huonommalle tutkimiselle. Kun on vanhaan systeemiin tottunut, niin se on sotinut vastaan. Että ei se näin voi mennä. – Nyt ei tarvitse enää itsensä kanssa taistella. Toisaalta Mäntylä on pitkän lomajakson myötä huomannut, ettei töitä ole välttämättä tullut ikävä. – Aamulla kun herää, voi rauhassa miettiä, mitä sitä tänään tekisi vai tekeekö mitään, Mäntylä virnistää. Töihin jääville Mäntylällä on lyhyet terveiset. – Jaksamista. Sitä se vaatii.