Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Pitkän matkan polkija – "Ilmastonmuutos on parantumaton tauti, jota vastaan pitää taistella"

Kun Urpo Taskinen puhui kymmenen vuotta sitten ilmastonmuutoksen karuista näkymistä, puheet kaikuivat vielä usein epäuskoisille korville. Tänä päivänä harva pitää hänen puheitaan huuhaana. Kymmenessä vuodessa maailman on vallannut ilmastoahdistus. Vallalla on pelko siitä, miten tässä oikein käy. Taskinen kehottaa kuuntelemaan, mitä ruotsalainen 16-vuotias Greta Thunberg puhuu. – Hän sanoo, että ihmisten ei pidä ahdistua, vaan aktivoitua. Itse Taskinen asuu Ruotsin Lapissa, Vittangin kylällä. Miehen synnyinjuuret ovat kuitenkin Suomessa. Tänä kesänä hän on tehnyt kaksi pitkää matkaa velomobiilillaan Suomen puolelle. Kaikkiaan polkuautoilijalle kertyy reissuistaan yli 5000 kilometriä kesässä. Tällä viikolla hän oli matkalla Tukholmasta kotiinsa, ja pysähtyi myös Jämsässä. Mikä ihmeen vekotin? Taskinen sanoo, että velomobiili on oikeastaan symboli, jonka avulla on tarkoitus herättää huomiota. Siinä hän onnistuu. Kun ihmiset pysähtyvät ihmettelemään kulkuneuvoa, Taskinen sujauttaa jutustelun lomaan painavaa tekstiä ilmasto-ongelmasta. Matkoilla on selkeä tavoite. Se on saada ihmiset tiedostamaan, millaisessa jamassa yhteinen pallo nyt on. – Ilmastonmuutos on käsittämätön riski. Se on kuin parantumaton tauti. Se pahenee, pahenee ja pahenee. Taustaltaan Taskinen on biologi ja Ruotsin luonnonsuojeluliiton koordinaattori. Vuoteen 2007 asti hän oli tavallinen luonnonystävä, mutta sitten hän havahtui. - Kun tutkin ilmaston tilaa, aloin ahdistua. Edes biologina en ollut aiemmin ymmärtänyt, mikä on todellinen tilanne. Loppuelämän missio Hän päätti käyttää lopun elämänsä ilmaston puolesta puhumiseen. Vuonna 2009 Taskinen myi autonsa. Hän siirtyi polkupyöräilyyn ja julkisten käyttöön. Vuonna 2014 hän hankki ensimmäisen velomobiilinsa. – Nyt minulla on jo toinen. Myös puolisollani Tarjalla on samanlainen. Meille tämä on yhteinen asia. Taskisella on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi. Hän toivoo, ettei lastenlasten tarvitsisi olla todistamassa maapallon tuhoa. – Jos jotain ei pikaisesti tehdä, onko meillä edessä ihmiskunnan kuolema, Taskinen kysyy ja suree. Hän laittaa toivonsa Gretaan ja muihin nuoriin, joille jatkuva taloudellinen kehitys ei ole tärkeää. Lopulta kyse on arvovalinnoista, tai oikeastaan ei enää niistäkään. – Jo nyt ollaan pisteessä, jossa lämpeneminen voimistuu itsestään. Neljäsosa nykyisestä hiilidioksidista pysyy ilmakehässä 100 000 vuotta. Mutta tilannetta voi hidastaa. Ryhtymällä lentolakkoon, lopettamalla autoilun, syömällä lähiruokaa. Ei ketään vastaan Urpo Taskinen on jäänyt hiljattain eläkkeelle, mutta jatkaa toimintaansa ilmaston puolesta. – Tämä on taistelua kaikkien puolesta eikä ketään vastaan, hän selittää. Taskinen on ystävällinen ja analyyttinen mies. Vapaa-ajallaan hän laulaa kirkkokuorossa ja säilöö marjoja. Hän sanoo, ettei hänellä ole vihamiehiä. – Jos minusta ja ajamastani asiasta jotain negatiivista puhutaan, jätän sen omaan arvoonsa. Haastattelun lomassa Taskisen kännykkään kilahtaa viestejä vähän väliä. Hän on taitava verkostoituja. Ilmastoaktivisti Greta Thunberg, Taskisen ystävä, on Yhdysvalloissa ja siitä Taskinen on iloinen. – Ruotsissa luontoaktivismi ei ole ihmistä leimaava, vaan positiivinen asia. Suomessa taitaa olla edelleen vähän toisin?