Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kesällä 1939 alkoi pienessä korpikylässä ennen näkemätön rakennustyö, ja nopeasti Halinkangas oli parturoitu puista puhtaaksi

Hallin muutaman talon korpikylä koki melkoisen muutoksen 1940-luvun taitteessa. Mannerheim teki yllätysvierailun Karhumäen veljesten Keljon lentokonekorjaamoon, jossa oli jo vuodesta 1934 huollettu ja peruskorjattu puolustusvoimien lentokoneita. Sodan enteilyn vuoksi puolustusministeriö ehdotti veljeksille kohta korjaamon laajentamista kymmenkertaiseksi tehtaaksi uuden, rakennettavan lentokentän yhteyteen. Veljekset tarttuivat haasteeseen: uuden tehtaan paikan etsintä käynnistyi ja kesällä 1939 allekirjoitettiin sopimus lentokonetehtaasta ja lentokentästä. Monen lentokentäksi soveltuvan paikan joukosta valinnaksi päätyi lopulta Kuorevesi ja sen valtionpuiston Halinkangas. Vieressä oleva Eväjärvi edesauttoi valintaa, koska vesilentotoiminta oli vielä tuohon aikaan tärkeä osa ilmailussa. Oma merkityksensä oli myös paikkakunnan suojaisella ja metsäisellä sijainnilla sodan olosuhteita ajatellen. Rakentaminen aloitettiin tyhjästä Kesällä 1939 alkoi kylässä ennen näkemätön rakennustyö: Halinkangas parturoitiin puista paljaaksi ennätysajassa, vaikka työ tehtiin pääosin mies- ja hevosvoimin. Tauno Färlin muisteli, kuinka hänkin oli hevosella ajamassa puukuorman toisensa jälkeen kentän paikalta. Samaan aikaan aloitettiin Karhumäen veljesten lentokonetehtaan rakentaminen ja koko kylän saattaminen suuren väkijoukon ja teollisuuden tarpeisiin. Kaikki alkoi lähes tyhjästä: piti rakentaa tiet, vesi- ja viemärijohdot, asuintalot, sähköt, ravintola ja myös kauppaliikkeet. Niistä nykyinen Hokka aloitti nykyaikaisessa keskuslämmityksellä varustetussa kaupassa jo talvisodan kynnyksellä. Talossa oli kauppiaan perheen asunnon ja ravintolan lisäksi myös huoneita lento-oppilaiden ja muiden yösijaa tarvitsevien majoittamiseksi. Voi vain kuvitella millaista luovuutta tarvittiin, kun monisatapäinen rakentajajoukko piti majoittaa ja ruokkia niissä olosuhteissa. Kuoreveden kirjan mukaan Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehti kirjoitti elokuussa 1940: ”Meidän pitäjämme, Kuorevesi, elää nykyään poikkeuksellisesta ajasta huolimatta huomattavaa nousukautta, johon tuntuvasti ovat vaikuttamassa ne teollisuuslaitokset, joita tänne on viimeaikojen kuluessa tullut. Niinpä on Kuoreveden väkiluku – toistaiseksi jäävä siirtoväki mukaan luettuna – kohonnut viime vuodesta, jolloin se oli 2500 vaiheilla noin 100-prosenttisesti eli suunnilleen 5000 henkeen.” Valtion Lentokonetehdas oli myös liittynyt uudisrakentajiin vuonna 1940 mahtavien lentokonehallien myötä. Samana vuonna myös osa Tampereen Ilmailuvarikosta siirtyi osastoksi Halliin. Ihmeen ripeästi valmista syntyi. Tehdasrakennusten valmistumisen lisäksi Vehkaojalle kohosi Valtion Lentokonetehtaan työntekijöille sadan perheen asuntoalue. Sukupuun kuusikkoon tuli ryhmämajoitukseen tarkoitettuja tukkikämppiä, joihin kuhunkin mahtui 20 miestä. Halliin Karhumäen tehtaan Torpparikujan talot rakentuivat ammattimiesten asunnoiksi. Lentokentän sorapintainen kiitotie oli valmis jo kesällä 1940 ja ensimmäiset koneet laskeutuivat kentälle kutakuinkin tarkalleen 80 vuotta sitten, elokuussa. Ne olivat Pekka Karhumäen mukaan ilmavoimien kolme Viima-konetta, jotka 5.7.1940 korkkasivat kentän kiitoradan. Veikko Karhumäki muistelee, että hänen isänsä Uuno Karhumäki , joka sittemmin toimi koelentäjänä Karhumäen tehtailla, laskeutui ensimmäisellä siviilikoneella Halliin 15.8.1940.