Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Rahaa on, jos sitä osataan nykäistä oikeista naruista, mutta aivan ilmaista se ei taida olla, Päivi Ketolainen pohtii kolumnissaan

Silmiini osui Vesurin kiertokirje yhdistyksille. Siinä kerrotaan, että rahaa olisi jaossa, jos vain olisi rahalle sopivia hakijoita ja kohteita. Rahan kierrätys onkin jännää touhua. Suomi maksaa EU:lle jäsenmaksua liki 600 miljoonaa euroa vuodessa. Takaisin päin rahaa tulee juuri erilaisten hankkeiden ja projektien muodossa. Sama juttu Veikkauksen kanssa - ensin kansa lottoaa, ja sitten pelirahoja voi hakea avustuksina yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Hankkeiden pointti on, että rahaa tulee aina hakea. Jos kansan syvistä riveistä löytyy osaamista hankeruljanssin pyöritykseen, rahaa kyllä löytyy. Hankerahoilla on kylvetty niittyjä ja rakennettu grillimajoja niemiin ja notkelmiin. Näin on saatu aikaan talkoita ja yhteisiä pippaloita. Itsekin olen päässyt nauttimaan näistä aikaansaannoksista monta kertaa. Hankeraha on hyvä ja paha. Hankerahalla saadaan yhdistykset toimimaan ja järjestämään työpaikkoja projektityöntekijöille. Hankerahalla syntyy kaunista jälkeä. Ihmisten iloksi raivataan lenkkipolkuja, kerätään kansanperinnettä, hoidetaan vanhuksia ja paljon muuta. Samaan aikaan kunnat kärvistelevät rahapulassa. Hankkeiden kautta moni homma kääntyykin julkisyhteisöiltä yhdistysten harteille. Entä sen jälkeen, kun projekti on ohitse - millä rahalla toiminta voi sen jälkeen jatkua? Yksi esimerkki Jämsässä on Jokivirtaa -hanke. Se pyöri aikanaan isollaan ja monenlaista myönteistä kehitystä joen ympäristössä tapahtui. Kun hanke oli ohi, toiminta hiipui. Nyt sormi osoittaa Särkijärven kuntotaloon. Särkkäri on jämsäläisille hyvinvoinnin lähde. Joka ikinen lauantai yleiseen avantosaunaan saapuu puolen sataa kylpijää. Viikollakin olisi saunaan tulijoita, mutta vapaaehtoisista saunanlämmittäjistä ja siivoojista on pulaa. Kun kaupunki halusi eroon kuntotalosta, Jämsän Voimavara -yhdistys otti vastuun itselleen. Mutta talon ylläpito maksaa. Ei yhdistyksellä ole jemmarahaa, joten sitä pitää haeskella hankkeiden kautta. Monen toive on, että talo saa jatkaa elämäänsä. Hanke-Suomi on tätä päivää. Rahaa on, jos sitä osataan nykäistä oikeista naruista. Juuri nyt Vesuri kertoo tarjoavansa pienimuotoista investointirahaa yhdistysten laitehankintoihin ja korjaustoimiin 1000-8000 euroa per kohde. Mutta omaa rahaa ja talkoita tarvitaan toinen puoli. Aivan ilmaista rahaa ei taida ollakaan. Kirjoittaja on jämsäläinen vapaa toimittaja.