Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Kahdella kirjaimella on suurempi merkitys kuin voi kuvitella

Silmiini sattui mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomista (HS 23.5.). Tutkija Heidi Vepsäläinen teki väitöskirjansa kahdesta kirjaimesta, joille on paljon suurempi merkitys, kuin äkkiseltään arvaa. No, täytyy kyllä myöntää, että en ole aiemmin asiaa edes miettinyt. Moni ärsyyntyy keskustelussa tuon tuosta käytetystä no-sanasta, ja pitää sen käyttöä turhana täytesanana. Vepsäläinen on toista mieltä. Hän kuunteli ja litteroi keskusteluja, ja kiinnitti huomiota siihen, miten lauseen merkitys muuttui, käytettiin siinä no-sanaa tai ei. Tutkija huomasi, että jopa 30 prosenttia kysymysten vastauksista alkaa no-sanalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vastaajalla olisi mitään sanottavaa. Vepsäläinen päätyi siihen, että no-sanaa vastauksensa alussa käyttävä vastaaja on ottanut aiheen vastaan ja alkaa käsitellä sitä. Asia selviää yksinkertaisilla esimerkeillä. Ja nämä kannattaa sitten lukea ääneen. On aivan eri asia, vastaako ”mitä kuuluu” -kysymykseen ykskantaan ”hyvää” kuin jos siihen vastaa ”no, hyvää”. No-sana viestii, että nyt todellakin otetaan kuulumiset käsittelyyn. Toinen esimerkki saattaa olla tuttu teinien vanhemmille. Vanhempi soittaa teinille ja kysyy ”missä oot?” Teini saattaa vastata, että ”no kotona” tai ”no mä oon kotona”. Kun no-sanan aloittama lause on lyhyt, se kielii siitä, että vastaaja pitää kysymystä jollain tapaa ongelmallisena. Kun lause onkin pidempi, se kertoo siitä, että vastaaja vastaa aidosti. Heidi Vepsäläinen sanookin, että pidemmällä no-alkuisella lauseella otetaan vastaan, lyhyellä torjutaan. Puhelinkeskusteluiden aloituksissa no-sanan on hyvin yleinen. Testatkaapa itse, miten vaikutelma muuttuu. – Matti Meikäläinen tässä, päivää. – No Matti Meikäläinen tässä, päivää. No-sanan Matti vaikuttaa tuttavallisemmalta ja helpommin lähestyttävältä. Puhelinmyyjät käyttävät varmaankin tätä aloitusta aivan tietoisesti. Tutkija Heidi Vepsäläinen huomauttaakin, että ilman no-sanaa kuulostaisimme välillä töykeiltä tai jopa yksinkertaisilta, aivan kuin emme saisi keskustelussa yhteyttä toisiimme.