Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Olavi Ojalan vaimon muistisairaus eteni pikkuhiljaa: ”Välillä meinasi kyllä palaa pinna, mutta sairastuneelle ei oikeasti saisi hermostua” – Muistiryhmässä Ojalan kokemuksia ymmärretään

Ovesta sisään astuvat Aila Kivirinne ja Osmo Koivuranta tervehtivät iloisesti Kaijankulmassa pöydän ääressä jo istuvaa Olavi Ojalaa . Juttu luistaa kahvikupin ääressä tiistaisen muistiryhmän alkajaisiksi ja äkkiseltään on vaikea sanoa, onko joku heistä muistisairas vai ovatko he kaikki muistisairaan henkilön läheisiä. Kivirinne kertoo kuitenkin pian avoimesti, että hänellä diagnosoitiin vuonna 2013 muistisairaus, johon hänellä on myös lääkitys. Sairaus ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että se rajoittaisi merkittävästi Kivirinteen elämää – ja onneksi viereltä löytyy Koivuranta, joka paikkaa silloin, kun Kivirinteen muisti pätkii. – Teen kyllä kauppalapun aina ostoksille mennessäni ja kirjaan tarkasti kalenteriin tulevat menot, jotta muistan ne. Vielä olen voinut käydä yksin lenkilläkin, kunhan vain painan reitin tarkasti mieleeni, nainen kertoo. ”Pinna ei saisi palaa” Koivuranta käy muistiryhmässä puolisonsa tukena, niin myös Ojala – tai kävi vielä viime syksynä, kunnes hänen vaimonsa siirtyi kotoa hoitokotiin. Mies kuitenkin käy muistiryhmässä seuran, vertaistuen ja aktiviteettien vuoksi edelleen. Ojala kertoo, että hänen vaimollaan Aililla todettiin muistisairaus vuonna 2010. Sairaus eteni pikkuhiljaa ja ennen kuin vaimo siirtyi hoitokotiin, oli Ojala kiinni hänessä kokopäiväisesti. – Huomasin, että hänen muistinsa ei pelannut ihan samalla tavalla kuin ennen. Aloin puhua Ailille, että pitäisikö hänen käydä muistipolilla. No hän tietysti ensin suuttui epäilyistäni, mutta suostui kuitenkin lopulta lähtemään tutkimuksiin, Ojala kertoo. Aluksi Ojala ei tiennyt, kuinka muistisairaan läheisen kanssa tulee olla tai miten oireiluun täytyisi reagoida. – Välillä meinasi kyllä palaa pinna. Hermo ei kuitenkaan saisi mennä, sillä ei muistisairas tee sitä tahallaan, hän ei vain yksinkertaisesti muista, Ojala kertoo. Jatkuva unohtelu tai luonteen muuttuminen voivat kertoa muistisairaudesta Muistiryhmän vetäjä, Keski-Suomen Muistiyhdistyksen Maria Olli kertoo, että usein muistisairaan voi olla vaikea ottaa vastaan kehotusta hakeutua tutkimuksiin. Oireita voi olla pelottava myöntää itselle. – Lääkäriin kannattaisi kuitenkin hakeutua mahdollisimman pian, jos epäilee sairautta. Mitä aiemmin lääkitys voidaan aloittaa, sitä enemmän voi usein saada hyvää aikaa tulevaisuuteen, Olli kertoo. Missä vaiheessa muistisairautta voi alkaa epäillä? Olli kertoo, että muistisairaus kertoo itsestään eri tavalla eri ihmisillä. Muistisairauksia on myös niin monia, ettei oireita ole aina helppo havaita. – On normaalia, että meiltä kaikilta unohtuu joskus nimi tai avainten sijainti, mutta jos tuntuu, että kaikki on koko ajan hukassa tai eksyy tuttuihin paikkoihin mennessä, niin kannattaa alkaa pohtia muistisairauden mahdollisuutta, Olli kertoo. Myös persoonan muuttuminen voi olla merkki muistisairaudesta. –Luonne voi muuttua ja voi tuntua, että toinen on koko ajan kärttyinen. Vertaistukea ja aivojumppaa Keski-Suomen Muistiyhdistyksen muistiryhmä kokoontuu Kaijankulmassa joka toinen tiistai kello 13–14.30. Ryhmään saa osallistua niin sairastuneet kuin heidän läheisensäkin. – Aloitamme tapaamisen aina kahvihetkellä. Sen jälkeen on vuorossa aivojumppaa, muisteluita tai jumppatuokio, Olli kertoo. Olli nostaa vanhan ruskean matkalaukun keskelle pöytää. Sen uumenista löytyy paljon vanhoja esineitä, kuten kiiltäväpintaiset mustat naisten kalossit. – Tällaisia me nuorena käytettiin pikkukenkien päällä, kun lähdettiin tansseihin. Pysyivät jalat kuivina ja lämpiminä, Kivirinne intoutuu muistelemaan.