Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Koulun pihalla pahoinpidellään alaikäinen lapsi tajuttomaksi, puhutaan kiusaamisesta” – Veijo Toimela kirjoittaa, että lasten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi on vanhempien tehtävä

Koulun pihalla pahoinpidellään alakoululainen lapsi tajuttomaksi. Puhutaan kiusaamisesta. Koulukiusaamisesta. Vaikka tekijätkin olisivat alle rikosoikeudellisen vastuuikärajan, 15 vuotta, niin rikosoikeudellisia termejä voi käyttää. Tai oikeammin – pitää käyttää. Me olemme näissä tapauksissa valitettavan hampaattomia. Koulu ei voi ottaa yksittäistapauksiin kantaa. Koulun, rehtorin ja opettajien mahdollisuuksia toimia näissä on kavennettu. Monet pelkäävät puuttua tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla, koska on uhka ja pelko juridisista ongelmista. Tekijän vanhemmat saattavat myös vähätellä tapahtumaa ja jopa olla aggressiivisia, koska ”eihän meidän lapset". Tai sitten ovat mahdollisesti täysin välinpitämättömiä, syystä tai toisesta. "Meiltä vanhemmilta on kadonnut myös vanha kunnon yhteisöllisyys." On ehkä jopa helpompi olla tekemättä mitään, hyssytellä homma piiloon, koska voihan siinä koulunkin maine olla kyseessä auvoisena opinahjona. Enkä nyt tarkoita pelkästään tätä alkuviikosta uutisoitua kuohuttanutta tapahtumaa ja kyseistä koulua. Meiltä vanhemmilta on kadonnut myös vanha kunnon yhteisöllisyys, halu pitää huolta lähiympäristöstämme, siellä asuvista ja elävistä. Huolehtia myös niistä naapurin lapsista, katsella vähän niidenkin perään ja puuttua heidän tekemisiinsä, jos nähdään siihen tarvetta. Meiltä on kadonnut uskallus puolustaa heikompia, näyttää lapsillemme esimerkkiä, miten tulla toimeen kaikkien kanssa. Kaikkien kaveri ei tarvitse olla, mutta normaali hyvien tapojen mukainen huomioiminen, kanssakäyminen ja perinteinen kunnioitus kanssaihmistä ja omaisuuttansa kohtaan on hukassa. ”Koulu kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia”, on monesti julkituotu sitaatti. Koulu tekee sitä varmasti omalta osaltaan, ja koulu voi ohjata lasten ajatusmaailmaa pedagogisesta näkökulmasta. Tärkeää työtä tässä tekevät myös lasten ja nuorten parissa toimivat erilaiset yhdistykset ja harrastusporukat. Ne omalta osaltaan tarjoavat turvallista ympäristöä ja jopa keinoja pärjätä alati kovenevassa maailmassa. Jokaisella lapsella pitäisi olla turvallinen ja lämmin syli silloin, kun hän sellaista tarvitsee. Lasten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi on kuitenkin ensisijaisesti meidän, vanhempien, tehtävä. Ellei meistä ole siihen, pitää yhteiskunnan luoda vahva ja toimiva verkosto auttamaan sitä tarvitsevia.