Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

"Meistä tuli kaikenmoisia" – Säännöllisesti kokoontuva Jämsänkosken keskikoulun viitosluokka vuosimallia 1965 oli jälleen koolla

– Me emme kainostele emmekä elvistele, kuvailee Arto Palmgren Jämsänkosken viitosluokkalaisten luokkahenkeä vuodelta 1965. Vaikka paljon on vettä virrannut Jämsänjoessa 55 vuoden aikana, luokkahenki on yhä tiivis. Oikeastaan se vain tiivistyy vuosien mittaan. – Ikä tekee sen, että kaipaa entisiä kavereita, sanovat nämä entiset nuoret. Keskiviikkona oli jälleen päivä, jolloin vanha remmi lyöttäytyi yksiin. Tai no, oikeastaan vain osa heistä, sillä koronan tähden kauempana asuvat olivat tällä kertaa poissa. – Kaikkiaan meitä oli 42 oppilasta. Noin kolmasosa meistä jäi Jämsän alueelle ja monet muuttivat työn perässä Etelä-Suomeen. Viisi luokan oppilasta on kuollut, kertoo Palmgren, joka tällä kertaa kutsui entiset luokkakaverit Aimo Mäkisen kanssa Kellokalliolle piknikille. Luokan pitkäaikainen ja tykätty luokanvalvoja oli Heikki Lindholm , joka opetti kemiaa ja matematiikkaa. Elinikäiset bestikset Kun vanha luokka kokoontuu, muistojen kertaaminen muodostaa tapaamisen rungon. Äkkiä kaikki ovat jälleen perusolemukseltaan niitä noin 16-vuotiaita, jotka lähtivät koulusta kukin omille poluilleen. Jotkut olivat samalla luokalla koko kouluajan, kuten Marja-Leena Juvén ja Pirjo Ahlroth . He aloittivat yhteisen koulupolun jo ykkösluokalla. – Me oltiin silloin bestiksiä ja ollaan vieläkin, he hymyilevät. Vaikka luokkakokouksessa heitetään tittelit pois, tokihan toisten elämäntarinat jotenkin tunnetaan. – Meistä tuli kaikenmoisia, nauraa porukka. Muutama jatkoi lukiossa. Jotkut lähtivät muihin opinahjoihin tai töihin. – Se meitä yhdistää, että kaikille löytyi töitä. Oikeastaan sai valita, mitä alkaisi tekemään, sanoo Sinikka Ahjonen , joka oli tyttöaikoinaan Rantanen . Ahjonen asui Helsingin seudulla työikänsä, mutta palasi eläkerouvana miehensä kanssa takaisin synnyinmaisemiin. Koulussa oli lukukausimaksu Ami, Retsa, Sami, Emma ja Nunu. Melkein kaikilla suurten ikäluokkien nuorilla oli aikoinaan lempinimet. Nykyään lempinimittely on harvinaisempaa. – Ei nykynuoria voi muutenkaan edes verrata meihin nuorena. Maailma on niin erilainen nykyisin. Koulukin maksoi, sillä keskikoulussa oli lukukausimaksu, sanoo Marja-Leena Juvén. Kun tämä porukka oli nuorisoa, sotakin oli vielä hyvin lähellä. Työtä maassa riitti ja sitä piti tehdä kaikkien kynnelle kykenevien. Yhdistävä tekijä oli sekin, että kaikkien isät olivat olleet sodassa. – Vanhempien unelmat oli sota murskannut. Ehkä me täytimme osin myös heidän unelmiaan, kun kävimme keskikoulun, arvioi Pirjo Ahlroth. Kesätöistäkään ei ollut pulaa. Hyvin moni sai ponnahduslaudan Yhtyneiden tehtaalta. – Sikäli aika yllättävää, että meidän luokalta vain neljä jäi lopulta töihin Yhtyneille, Palmgren miettii. Tällä kertaa luokkakokoukseen osallistui 13 entistä oppilasta. – Ensi vuonna on toiveena jälleen isompi kokous, sanovat entiset keskikoululaiset.