Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Säveltäminen vaatii mielikuvitusta, eikä tyhjän viivaston syndroomaa kannata säikähtää – Musiikkiopiston uusi kurssi tarjoaa apua omien sävellysten synnyttämiseen

Jämsän kirkossa raikuvat ponnekkaat sävelet, kun kanttori Marko Kupari esittelee instrumenttiaan takanaan tarkkaavaisesti soittoa seuraaville musiikkiopiston sävellyskurssilaisille. Ja on uruissa ihmettelemistäkin, sillä yhdistetyn puhallin- ja kosketinsoittimen käsittely vaatii taitoa ja kokonaisvaltaista koordinaatiokykyä – nopeita sormia ja jalkoja. Tekniikaltaan monimutkainen akustinen soitin kirvoittaa kuulijoilta monia kysymyksiä, joihin Kupari vastaa järjestelmällisesti ja selkeästi. Sävellyskurssille oli kysyntää Helmikuussa musiikkiopistossa ensimmäistä kertaa startanneelle 30 opetustunnin pituiselle sävellyskurssille on osallistunut kymmenkunta musiikin harrastajaa. He ovat eri ikäisiä ja soittavat eri instrumentteja. Osa on harrastanut musiikkia läpi elämänsä ja toiset ovat aloittaneet vasta muutama vuosi sitten. – Tämä kurssi on tavallaan musiikkiteoriatunnin ja soittotunnin risteytys. Jokainen kurssilainen pääsee kurssilla säveltämään musiikkia omalle soittimelleen, kurssin vetäjänä toimiva säveltäjä Kai Nieminen kertoo. Kurssin nuorimpiin osallistujiin kuuluva 14-vuotias Emil Mäkinen on soittanut jo pitkään pianoa musiikkiopistossa, mutta omia sävellyksiä poika ei ollut ennen kurssille tuloa tehnyt. – Olen saanut paljon hyviä ideoita ja rohkeuttakin oman musiikin tekoon. Olisihan se kiva soittaa myös itse säveltämäänsä musiikkia, Mäkinen kertoo. Niemisen mukaan säveltäminen vaatii mielikuvitusta ja kuuntelemisen taitoa. –Ennen kaikkea se vaatii innostuksen ääntä kohtaan. Sitä, että haluaa selvittää, mitä se ääni oikeastaan onkaan. Säveltäminen on pitkäjänteistä työtä, eikä siinä onnistu sormia napsauttamalla, yli 45 vuotta sitten musiikkiopinnot aloittanut Nieminen kertoo. Tyhjän viivaston syndrooma Kanteletta lähes 10 vuotta soittanut Minni Laitinen sävelsi musiikkia ensimmäisen kerran jo alakouluikäisenä. Kurssilla hän on työstänyt omaa sävellystä viikonloppuna pidettäviä kantelekilpailuita varten, koska kisassa osallistujien tulee esittää myös oma sävellys. Tyttö on kuitenkin melko kriittinen omaa työtään kohtaan, niin kuin taiteilijat aina. Nieminen toteaakin kriittisyyden usein vain lisääntyvän, kun kokemusta karttuu. –Mielestäni sävellyksestä tuli vähän sekalainen, mutta ehkä se on myös ihan hyvä, Laitinen toteaa hyväntuulisesti naurahtaen. Usein luovan työn äärellä alkuun pääseminen on se vaikein asia. Pianonsoiton uudelleen kuusi vuotta sitten 30 vuoden tauon jälkeen aloittanut Markku Virstajärvi kertoo yrittäneensä säveltää omaa musiikkia, mutta se on ollut haasteellista. – Siinä iskee sellainen tyhjän viivaston syndrooma, Virstajärvi kertoo. Jan-Henrik Merihonka nyökyttelee Virstajärven puheille. Kitaraa ja pianoa pitkin elämäänsä soittanut mies aloitti varsinaiset soittotunnit musiikkiopistossa viime syksynä. Sävellyskurssi osui hyvään saumaan. – Olen joskus koittanut itse jotain säveltääkin. Olen oppinut täällä paljon. Olen saanut käsitystä, miten voi päästä säveltämisessä alkuun. On myös ollut mielenkiintoista päästä kuulemaan muiden kurssilaisten sävellyksiä, Merihonka summaa. Jatkoa luvassa syksyllä Nieminen kertoo, että nykyaikana säveltämisen aloittaminen on suhteellisen helppoa. Puhelimiin ja padeille löytyy erilaisia nuotinnosohjelmia ja -sovelluksia, joiden avulla saa käsityksen, miltä oma sävellys kuulostaisi. Kurssin opettaja toivoo, että syksyllä musiikkiopistossa jatkuva sävellyskurssi kiinnostaisi etenkin nuoria säveltäjänalkuja. – Tämä kevätosio oli tietyllä tavalla harjoittelua. Syksyllä musiikkiopiston opettajat ovat myös tiiviimmin kurssilla mukana opettamassa. Tietysti oppilaiden säveltämää musiikkia tullaan kuulemaan sitten musiikkiopiston konserteissa, sillä musiikki on sävelletty kuultavaksi, Nieminen kertoo.