Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Vihdoinkin! Korona esti juhlat keväällä, mutta nyt Jämsän ylioppilaat saivat ne – Pinja sai tänä vuonna itselleen jotain lakkiakin tärkeämpää

Ylioppilas Pinja Pajunen kävelee Paunun juhlasalista ulos ripein askelin. Pihalla häntä jo odottaa yksi tärkeä henkilö, vaikka hän juuri nauttii ansaituista kauneusunista vaunuissa. Viisi viikkoa sitten äidiksi tullut Pajunen kertoo, että tyttärellä ei ole vielä nimeä, mutta häntä kutsutaan päivänsäteeksi. Päivänsäde oli vielä aika pieni, kun Pajunen aloitti alkuvuonna valmistautumisensa ylioppilaskirjoituksiin. Tuore äiti kertoo, että alkuraskaus verotti myös lukuvoimia, eikä kirjoitusten tulokset tyydytä häntä täysin. Pajunen suunnitteleekin, että hän käy ensi keväänä korottamassa tuloksiaan. Jatko-opinnotkin siintävät mielessä, mutta juuri nyt äitinä olo on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. – Pidän välivuoden, mutta varmasti jatkan opintoja. Haaveenani on tulla ala-asteen luokanopettajaksi. Kyllä tämä mennyt kevät oli hurja koronan ja raskaudenkin takia, minulla on paljon uutta opittavaa. Pajusen mielestä yhteiset ylioppilasjuhlat koululla merkitsee paljon, vaikka ne pidetäänkin näin myöhään. – Se tuntuu vähän oudolta, kun emme ole olleet koulussa pitkiin aikoihin. On hienoa, että sain painaa lakin päähäni yhtä aikaa muiden kanssa. Pajunen antaa opiskelukavereilleen, lukion henkilökunnalle ja koko lukiolle kiitettävän arvosanan. – Täällä on ihanat ihmiset. Opintoja, välivuosi, siviilipalvelus ja armeija Nico Virtanen , Elisa Asikainen , Heidi Virtanen , Emilia Oksanen , Sani Saijets ja Veera Suominen poseeraavat rivissä kuvaajille. Ylioppilaslakki on päässä, joten juhlat voivat vihdoin alkaa. Osa kaveruksista on jo ehtinyt keväällä kestittää vieraitaan pienimuotoisesti, mutta tänään on isompien bileiden aika. Kevään kirjoitusurakka jäi nuorille mieleen hieman stressaavana. Epätietoisuus siitä, miten kaikki järjestyy, oli hämmentävää. Sekavasta rupeamasta huolimatta juhlatuuli on puhaltanut Jämsään. Osaa porukasta odottaa välivuosi, yksi suorittaa siviilipalvelusta ja toinen menee töihin. Myös opiskelut kuuluvat ohjelmaan niin Itä-Suomen yliopistossa, Lahden ammattikorkeakoulussa kuin Gradia Jämsässäkin. – Mahtava tunnelma, kun nyt sai oikeasti lakin päähän, Amanda Vanhatalo hymyilee. Lääketieteelliseen tähtäävä jämsäläinen aikoo nyt ensin pitää välivuoden. Vanhatalo muistelee mennyttä kevättä pienenä sokkina, kun yhtäkkiä reaalikoetta aikaistettiinkin viikolla. – Jätin suoraan yhden aineen lukematta, oli pakko priorisoida. Vanhatalo sanoo, että hän ei varmasti pystynyt antamaan kaikista parastaan kevään kirjoituksissa, mutta silti hän on tyytyväinen tuloksiin. – Pidimme perheen kanssa keväällä pienet juhlat, mutta nyt on isot. Paunun piha tyhjenee nopeasti, ja valkolakin katoavat eri suuntiin. Jäähallin parkkipaikalla on kuitenkin Anssi Pesonen, Kimi Lahti ja Santeri Lahtinen, jotka suunnittelevat päivän ohjelmaa. Illalla Akuliinassa on kova meno, sinne on ylioppilaidenkin tie viemässä. – Muutama päivä sitten mietin, että ei nämä juhlat varmaan tunnu juhlilta. Nyt ajattelen, että eiköhän tämä tunnu ihan yhtä hyvältä kuin olisi tuntunut keväällä, Lahti tuumailee. Nuoret miehet eivät ole jääneet harmittelemaan kevään kiireistä luku-urakkaa. Joskin yliopistojen hakukriteerien muuttuminen vaikutti negatiivisesti Lahden opiskelusuunnitelmiin. Ovet eivät tänä vuonna auenneet, mutta armeija olisi joka tapauksessa ollut ensin ohjelmassa, kuten kahdella muullakin. Lahti suuntaa Kajaaniin, kun Pesonen ja Lahtinen palvelevat Tikkakoskella tammikuusta lähtien. Sitä ennen voi hyvin vetää vähän henkeä. Juhlat turvallisesti, mutta juhlavasti Ylioppilasjuhlat sujuivat Paunun koulun liikuntasalissa turvallisuus edellä. Ylioppilaat ja juhlayleisö istuivat sopivin etäisyyksin toisistaan, eikä kontakteja syntynyt. Yhteislauluja kammoksuville juhla tarjosi helpotuksen, sillä niitä ei kuultu. Sen sijaan kauniita lauluesityksiä oli tarjolla. Lukion rehtori Juha Damskägg kiitteli opiskelijoitaan aktiivisuudesta ja hyvästä yhteishengestä. Hän ei unohtanut mainita esimerkiksi lukiolaisten keväällä toteuttamaa avuntarjontaa, kun he hoitivat riskiryhmäläisten kauppa-asioita. – Siitä olen saanut hyvää palautetta, rehtori totesi. Uusien ylioppilaiden puheen piti Nico Virtanen. Hän muistutti puheessaan, miten elämässä tulee aina olemana ilon ja surun hetkiä, ja tulevaisuuskin voi pelottaa. Virtanen valoi uskoa opiskelutovereihin. –  Dulcius ex asperis (vaikeuksien jälkeen tulee onni). Kiitos, Viranen lopetti puheensa. Viimeiset stipendit jakoon Yksi koskettavimpia hetkiä koettiin stipendien jaon aikaan, kun Susanna Partio ja Juuso Ahola kävelivät yleisön eteen. 23. huhtikuuta vuonna 2012 Susanna Partion lukion toista vuotta käynyt Miina-tytär menehtyi yllättäen sairauskohtaukseen koulupäivän jälkeen. Suruvalittelukukkien tuomisen sijaan Partio pyysi ottamaan osaa lahjoituksin, ja hän avasi tyttärelleen muistotilin. Stipendejä on jaettu vuosittain Miinan lempiaineista äidinkielestä, kuvataiteesta ja psykologiasta. – Uskon, että Miina olisi itsekin toivonut tätä, Partio sanoo. Miinan ystävä ja silloinen luokkakaveri Juuso Ahola ojensi kolmelle toisen vuosikurssin opiskelijalle stipendirahaston viimeiset lahjoitukset.