Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Moninkertaisen maailmanmestarin ja kaupungineläinlääkärin arkeen ei eläinten lisäksi paljon muuta mahdu, vaikka kisakausi onkin keskeytynyt –  ”Juuri, kun alkaa mennä hyvin niin tulee takapakkia”

Valjakkourheilun jämsäläiskärjen kilpailumenestymisestä emme ole kuulleet muutamaan vuoteen. Edellisen kerran Jämsän Seudun lukijoille uutisoitiin Antti Mäkiahon valjakon kultainen menestys Puolassa marraskuussa 2017. Tämän jälkeen tuoreimmat uutiset Mäkiahon tekemisistä koskevatkin esimerkiksi valmistumista eläinlääkäriksi Helsingin yliopistosta sekä uutta virkaa sijaistavana kaupungineläinlääkärinä Keurusselän kuuden kunnan yhteistoiminta-alueella. Niin valmistumisesta kuin viimeisimmistä kilpailuistakin on jo yli vuosi. Onko ammatti imaissut huippu-urheilijan mukanaan ja jättänyt valjakkoajon taka-alalle? Ei suinkaan. Mäkiaho itse on kärsinyt pidemmän aikaa ikävästä vammakierteestä polvensa kanssa. Kuntoutuminen viivästyi uudemman kerran noin kuukausi sitten työtapaturman myötä. – Juuri, kun alkaa mennä hyvin niin tulee takapakkia. Viimeisimmäksi töissä tuli erimielisyyksiä erään sonnin kanssa. Tutkimukset ovat yhä kesken, joten myöhemmin selviää, onko jalassa jotain isompaa rikki, Mäkiaho kertoo. Lisäksi valjakon toinen pää aiheuttaa epävarmuutta seuraavien kisojen ajankohdasta. Mäkiahon mukaan koirakanta on vaihtunut lähes täysin aiemmista kisavaljakoista. –  Tarhassa on tällä hetkellä kuusi uutta junioria kasvamassa ja edellisestä valjakosta taitaa olla enää yksi. Mikäli näistä junioreista kasvaa kilpailuihin soveltuvia yksilöitä, pääsevät ne kilpailemaan vasta ensi vuoden syksyllä. Taustalla on liiton tuorein sääntömuutos, jonka mukaan kilpailuun osallistuvien koirien täytyy olla vähintään 18 kuukauden ikäisiä. Aktiivisesti yli 15 vuotta valjakkourheilua harrastanut Mäkiaho toteaa, että periaatteessa on ollut mukavaa olla tauolla. Siitä huolimatta tavoitteet ovat yhä korkealla, ja hän on tyytyväinen, että oma kuntoutuminen ja koiramateriaalin puute ajoittuivat yhteen. –  Onneksi omat ongelmat sattuivat samaan aikaan, Mäkiaho naurahtaa. Kisatreenit lähes nollaan Tauko oli paikallaan, mutta polte päästä takaisin treenaamaan on kova. Ainakin tämän kauden kisat sekä ensi talven MM-kilpailut jäävät väliin. Valjakkourheilussa harjoittelu uutta kisakautta varten on aikaa vievää, ja tavallisesti tähän aikaan treenit olisivatkin Mäkiahon mukaan ”täysillä käynnissä”. Nyt koirienkin tavoitteet ovat olleet jo tovin tavallista alempana ja treenaaminen on sisältänyt lähinnä kestävyyskunnon ylläpitoa. –  Koirat olivat vähän ihmeissään, kun treenit menivät lähes nollaan, mutta sopeutuivat hyvin. Vanhemmat koirat vaikuttivat helpottuneilta. Arvokisoihin valmistautuminen supistaa väistämättä muuta koirien kanssa vietettyä aikaa. Koiria Mäkiahoilla on useita kymmeniä, joten tavanomainen hoitokin vie oman aikansa. –  Nytkin meille on tulossa kaksi valjakkoa. Ne vaativat noin tunnista kahteen tuntiin treeniä päivässä, Mäkiaho selventää. Toisin kuin voisi luulla, ajankäytössä on nyt enemmän haasteita kuin silloin, kun Mäkiaho opiskeli Helsingissä. Koirien treenaaminen oli viikolla hänen isänsä vastuulla, ja opiskelun tasapainona hän ehti hyvin treenaamaan itse. – Lähinnä tulevaisuudessa arveluttaa se, että milloin pääsisi treenaamaan itseään kunnolla ja ehtisi siihen vielä kaiken lisäksi. Pelkästään arvokisamatkatkin vievät koirien kanssa viikon tai kaksi vuodesta. Tämä kaikki oli kuitenkin yllättävän helposti yhdistettävissä eläinlääkärin opintoihin. Yhdet ainoat arvokisat Mäkiaho kertoo jättäneensä välistä, koska halusi valmistua määräajassa. Työ on ennakoimatonta ja treenit tarkkaan suunniteltuja Vaikka pääosassa töissä ja vapaa-ajalla ovat eläimet, ei Mäkiaho keksi valjakkourheilusta ja eläinlääkärin työstä paljoa yhteistä. – Helpottaahan se, kun on käsitellyt paljon eläimiä. Esimerkiksi hevoseen koskin ensimmäistä kertaa koulussa, mutta nyt koen jo osaavani käsitellä myös niitä. Tähän yhtymäkohdat jäävätkin. Valjakkourheilun treenaaminen on tarkasti ja systemaattisesti ennakkoon suunniteltua, kun taas eläinlääkärin työkeikat ennalta-arvaamattomia. Tavallista työpäivän kulkua on hankala kuvailla, koska tapaukset ovat monipuolisia ja mukaan mahtuu ajoittain myös valvontaeläinlääkärin tehtäviä. Yleisimmin arkipäivä kuitenkin alkaa puhelin kädessä. Aamu on päivän palapelin rakentamista eri tapausten ajanvaraamisen, välimatkojen ja kiireellisyysjärjestyksen suunnittelun parissa. Esimerkiksi akuutti suureläintapaus muuttaa koko loppupäivän suunnitelmat äkkiä. –  Asiakkaiden puolesta harmittaa, jos heidän aikataulunsa menee aivan uusiksi. Mäkiahon monipuoliset työtehtävät sisältävät ulkopuolisen silmin paljon vastuullisia päätöksiä, mutta hän kertoo totutusti, että pyrkii ainoastaan tekemään parhaansa. – Joka paikkaan ei voi revetä. Valvontapuolen juttuja saatan joskus pyöritellä ennakkoon, että mitä voisi tulla vastaan tai miten asian hoitaisi. Vaihtelevasti pien- ja tuotantoeläinten parissa työskennellessä ei voi olla joka alan asiantuntija. Yksin toimiessakin voi aina kysyä neuvoa tietävämmiltä tai etsiä aiheen erikoiseläinlääkäreitä. – Haastavissa tapauksissa mielellään pyytää apua ja vertailee aiempiin tapauksiin. Diagnoosiin ei tarvitse päästä ensimmäisellä kerralla, vaikka se saattaa turhauttaa niin itseä kuin asiakastakin. Mäkiaho on työssään oppinut jo tunnistamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toistaiseksi hänen suunnitelmissaan ei ole tiettyyn osa-alueeseen erikoistumista, mutta valjakkourheilun tavoitteet ovat selkeät. –  Kyllä haluaisin vielä päästä samalle tasolle, jos uuden valjakon kanssa siihen pystymme. Jos tosissaan lähtee treenaamaan, niin kyllä kansainvälinen taso on se, jonne tähdätään.