Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Ilmaisun taito vai nolous, eli saako näyttää julkisesti sen, ettei osaa, mutta tekee silti, koska haluaa?

Saako yhteislaulutilaisuudessa laulaa, vaikka ei omistaisi säädyllistä lauluääntä, vaan ulos tupsahtavat sävelet muistuttavat enemmän vilustuneen variksen raakuntaa? Kysymys on pyörinyt mielessäni siitä asti, kun vihdoin ja viimein päätin ehtiä kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Siellä varmaankin lauletaan myös yhdessä, lauletaanhan jumalanpalveluksissakin virsiä. Niissäkään en koskaan kehtaa laulaa, sillä tiedän lauluni kääntävän lähellä olevien päät. Ei ihastuksesta, vaan säälistä tai epäuskosta. Isäni olisi aikoinaan halunnut laulaa koulunsa joulujuhlissa muiden esiintyjien kera, mutta opettaja oli sanonut, että isäni voisi olla laulavinaan, siis availla suuta, mutta ei päästää ääntä. Sen jälkeen isäni ei ikinä ole suostunut julkisesti laulamaan. Kotona onneksi kuulin ainakin joskus hänen lauleskelevan lempilaulujaan. Toki laulamaan voi oppia, jos on hyvä opettaja. Se vaatii paljon kärsivällistä harjoittelua, eikä silti ehkä tuota taianomaista lauluääntä. Siksi ihailen suuresti ihmisiä, joilla kaunis lauluääni on jo luonnostaan. Jos jonkun taidon haluaisin, valitsisin kyllä ehdottomasti hyvän lauluäänen. Mutta jos mietitään peruskysymystä. Saako tehdä jotain taitoa vaativaa, jos haluaa, vaikkei osaisi? Kukaan ei kiellä minua laulamasta radion mukana yksin autossani. Eikä kukaan kiellä minua tanssimasta yksin kotona, vaikka muuvit ovatkin jo hukassa ja rytmitajukin kateissa. Mutta saako lahjaton tai taidoton näyttää julkisesti sen, ettei osaa, mutta tekee sitä silti, koska haluaa? Jos minä saisin vastata, niin vastaus olisi kyllä. Sillä laulaminen, tanssiminen ja kaikenlainen taide tuo ihmiselle onnellisuutta. Vapautumista, keinoa purkaa stressiä ja ilmaista itseään. Mikä etuoikeus on vain lahjakkailla esiintyä julkisesti? En nyt tarkoita esiintyviä artisteja tai lavalle nousemista, vaan yhteislaulutilaisuuksia, tanssipaikkoja, yökerhojen tanssilattioita ja muita paikkoja, joissa lahjaton itsensä muiden silmissä voi nolata. Kunpa ei edes olisi olemassa sanaa nolo, vaan olisi olemassa vain sana ilo. Ja vapaus ilmaista itseään, vaikka ei osaisi.