Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Samin kallioisessa rinnepuutarhassa uuden kokeilu on arkipäivää – ”Jos ihan valmista tavoittelee, niin sitä ei vaan tule”

Sami Malkilla ei ole ruohonleikkuria. Eipä sille käyttöä olisikaan, sillä nurmikkoa ei hänen pihaltaan löydy. Juuri tämä sai hänet ihastumaan Hartusvuoresta löytyneeseen 950 neliön kallioiseen ja metsäiseen rinnetonttiin 13 vuotta sitten. Paikasta tykkäsi myös puoliso, joten kaupat syntyivät oitis. – Talo oli siinä ihan sivuasia, Malkki hymähtää. Malkki muistelee olleensa aikoinaan ”kummallinen teini Varkaudesta”, sillä hän innostui puutarhanhoidosta jo nuorena. Harrastuksesta tuli aikanaan myös ammatti. Puutarhurin kausiluonteisen työn sesonki osuu samaan ajankohtaan, kuin oman puutarhaharrastuksenkin, mutta Malkkia se ei haittaa. Tai no: – Joskus käy kesällä mielessä, että olisipa jo marraskuu, hän myöntää. Sekään ei kuitenkaan hidastanut menoa, kun Hartusvuoren pihaa toistakymmentä vuotta sitten päästiin laittamaan oman näköiseksi. Multaa tarvittiin, kiviä ei Aivan ensimmäiseksi, kohta muuton jälkeen syksyllä 2007, pihasta kaadettiin 13 suurta havupuuta. Heti seuraavana keväänä, ja parina keväänä sen jälkeenkin, pihan laidalle kipattiin kuorma-autolavallinen multaa, joka sitten kannettiin ämpärillinen kerrallaan ylös rinteeseen. Hetken aikaa ajatuksissa oli myös kivilastin tilaaminen, mutta jo ensimmäinen lapionisku maahan kertoi, että kiveä ja kalliota on riittämiin omasta takaa. Sitten alkoi istuttaminen. Alusta asti Malkki on kasvattanut perennoja itse siemenestä, ja hän muistelee, että parhaimmillaan pihalla on saattanut seistä kerralla satoja taimia purkeissaan kasvupaikkaa odottamassa. Ensimmäisestä kesästä saakka tekemistä on leimannut kokeilunhalu: voisiko tämän kasvin saada kasvamaan näillä korkeuksilla tai tuossa paikassa? Jos se ei ole aiemmin onnistunut, onko sitä edes kokeiltu riittävän kovasti? Onnistumisia on ollut enemmän kuin epäonnistumisia. Välillä kasvit tosin ottavat ohjat omiin käsiinsä. Esimerkiksi ensimmäisten joukossa pihaan istutetut kolme kultatyräkkiä katosivat alkuperäiseltä paikaltaan jo aikapäivää sitten. Pihan muilla kulmilla sitä sen sijaan löytyy viimeisten laskujen mukaan hyvinkin 50 taimen verran. – Se näyttää valloittavan uusia alueita koko ajan, ja mikä on tänä vuonna tässä kohtaa, voi ensi vuonna olla jossain ihan muualla, Malkki sanoo. Malkin puutarhanhoitofilosofiaan tämä sopii hyvin, sillä erillisten kukkapenkkien sijaan kasvualustana toimii koko piha. Ideana on, että polkuja lukuun ottamatta kaikki on kasvien peitossa. Se saa pihan näyttämään runsaalta, mutta helpottaa myös sen hoitoa. Ruukkukasveja kastellaan läpi kesän, mutta rinteeseen istutettuja vain niin kauan, että ne ehtivät juurtua. Sen jälkeen ne ovat omillaan. Jos jokin kasvi löytää itselleen suosiollisimman kasvupaikan jostain muualta kuin mihin se on alun alkaen istutettu, se saa siellä myös kernaasti pysyä. – Aluksi tuntui aika surulliselta, kun joku kasvi ei menestynytkään, mutta nyt se on enemmän osa oppimisprosessia, Malkki sanoo. Malkki ei tiedä, kuinka paljon eri lajeja ja lajikkeita pihalla tällä hetkellä kasvaa. – Kerran päästiin laskuissa reiluun kahteensataan – pelkästään erilaisia pioneja oli liki 30. Laskeminen loppui kuitenkin siihen. Kasvavat ne, vaikkei lukumäärää tietäisikään. Ei pikavoittoja Kukkien ohella pihaan on Malkin arvion mukaan istutettu kolmisenkymmentä puuta – paikalla alunperinkin kasvaneiden puiden ja sinne itsekseen ilmestyneiden pihlajien lisäksi. Joukossa on niin luumu- kuin kirsikkapuitakin, löytyypä pihasta vähän harvinaisempaa jalopähkinäpuuta, japaninmagnoliaa ja kanadanhemlokkiakin. Pihan helmi on kuitenkin poppelimagnolia, jonka ei pitäisi menestyä Jämsän korkeudella alkuunkaan. Samalla se on elävä muistutus siitä, että puutarhanhoidossa on harvoin tarjolla pikavoittoja. – Poppelimagnolia on kukkinut yhden ainoan kerran. Sitä yhtä keltaista, tulppaanimaista kukkaa odotettiinkin sitten 12 vuotta, Malkki kertoo, silti enemmän innoissaan kuin harmissaan. Seitsemän vuoden projekti, joka vähän venyi Ensimmäiset kesät puutarhassa pakerrettiin kaikki liikenevät tunnit, viikonloppuisin helposti kymmenenkin tunnin päiviä. Tavoite siinsi mielessä kirkkaana: seitsemässä vuodessa puutarha olisi valmis. Ja niin se tavallaan olikin. Mutta sitten alkoi seuraava kierros, jonka myötä kasvikokeilut ovat jatkuneet ja puutarha laajentunut vielä hieman laajemmalle, kuin oli alun alkaen osattu kuvitellakaan. – Tänä vuonna laitettiin katajaa ja ruusuorapihlajaa, joka on ihan siinä rajoilla, että menestyykö se täällä vai ei. Aina pitää testata jotain jännää. Viimeiset viisi vuotta joka kesä joku pieni puutarhan osa on pistetty kokonaan uusiksi. – Erona alkuvuosiin on se, että nyt ei tarvitse välttämättä tehdä joka päivä yhtään mitään. Voi vain nautiskella pihasta – jos kykenee. Aina sitä jotain tekemistä keksii ja aina on jotain kesken. Toisaalta se on hauskaa, mutta jos ihan valmista tavoittelee, niin sitä ei vaan tule, Malkki virnistää. Oman lisähaasteensa ja -työnsä puutarhanhoitoon ovat tuoneet säiden haltijat. Sään ääri-ilmiöt ovat koetelleet etenkin herkempiä puuvartisia, mutta myös muita puutarhan kasveja. Parista kohtaa pihaa paistavat paljaat multakohdat kertovat, minne viime talven lumettomuus jätti syvimmät jäljet. – Viime talvi tappoi myös muutaman heinän, joiden leviämistä on aikanaan jouduttu suitsimaan kankailla. Aika mystistä. Kunnon lumipeite edesauttaisi kasvien talvehtimista, mutta eipä näistä enää voi olla varma. Puutarhainnostus on tarttuvaa Tässä puutarhassa perennat saavat syksyisin jäädä paikoilleen talventörröttäjiksi. Keväällä ne kerätään pois, silputaan ja ripotellaan maahan katteeksi. Puista karsitut oksatkin saavat jäädä silputtuna johonkin puutarhan nurkkaan, jossa ne voivat toimia vaikka siilin suojapaikkana. Silputtujen lehtien käyttäminen katteena vähentää rikkaruohojen määrää, mutta ei saa pihaan näyttämään erityisen kukkealta ainakaan heti. – Varmaan moni katsoo keväällä meidän pihaa vähän oudoksuen, kun kaikki on ruskeanharmaata ja laossa. Mutta sieltä ne kasvit aina vain puskevat läpi, muutos voi tapahtua yhden viikon aikana, Malkki sanoo. Ja niin lähtee puutarhan vuoden kierto jälleen liikkeelle. Vuosien varrella myös puoliso on innostunut puutarhasta koko ajan enemmän. Nyt pariskunnalla onkin jo oma työnjakonsa, jossa kumpainenkin pääsee tekemään itselle mieluisia asioita ja skippaamaan niitä, jotka eivät innosta aivan yhtä paljon. – Minä voisin esimerkiksi koulia taimia koko ajan, mutta kivien asettelusta en välitä niinkään. Onneksi enää ei tarvitsekaan, Malkki sanoo. Parasta aikaa Puutarhassa suurimmat muutokset tapahtuvat keväisin ja syksyisin. Vaikka kesä jonkun mielestä onkin tässä mielessä tylsintä aikaa, on se lämmöstä ja vehreydestä pitävälle Malkille vuodenajoista paras. Myös pakollista tekemistä on nyt vähiten, joten aikaa jää myös puutarhan eri kerrosten ja yksityiskohtien katselemiseen, ja ihan hyvällä omallatunnolla. Kasvien lisäksi pihalla riittää muutakin tarkkailtavaa. – Linnut tuntuvat pihasta tykkäävän, samoin hyönteiset. Kun on hyvä pölyttäjävuosi, käy ympärillä elokuussa aikamoinen surina, Malkki sanoo.