Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lepää rauhassa, oppi-isä – ”Työyhteisö oli kuin yhtä perhettä”

Tätä kolumnia on vaikeaa ja hidasta kirjoittaa. Mielessä vellovia asioita on hankala jäsennellä järkeviksi lauseiksi. Se on nyt huomattavasti normaalia vaikeampaa. Tieto Vekkarin perustajan, kuvataiteilija Veli Ähtävän kuolemasta iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mies parhaassa iässä menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen ihan tuosta vaan. Olkoon tämä tragedia jälleen opetus meille kaikille siitä, että eletään huomenna -asenne on syytä heittää romukoppaan. Pitää elää tässä ja nyt, huomista ei ihan oikeasti välttämättä tule. Veli Ähtävä oli yksi allekirjoittaneen tärkeimmistä oppi-isistä. Hän jaksoi uskoa parikymmentä vuotta sitten nuoreen jolppiin siinä määrin, että otti töihin. Ennätin työskennellä Ähtävän alaisuudessa reilun vuoden ennen kuin julkaisu- ja jakelutoiminnot myytiin Suomen Paikallissanomille. Tuo reilu vuosi tuntui silloin mahtavalta ajalta. Ja nyt, kun elämä on ennättänyt jo edes hieman kouluttaa jolppia, tuo aika tuntuu muistoissa entistä mahtavammalta. Velillä oli ilmiömäinen kyky ottaa jokainen huomioon omana itsenään. Hänessä oli sellaista mystistä auktoriteettia, jonka olemassaoloa hänen ei tarvinnut millään tavalla korostaa. Hän luotti tiimiinsä ja tiimi häneen. Työyhteisö oli kuin yhtä perhettä. Työilmapiiri oli sellainen, että jokainen sai myös epäonnistua. Ja jos niin kävi, tärkeintä ei ollut virheen ja syyllisen alleviivaaminen, vaan se, miten toimitaan jatkossa, ettei sama virhe toistu. Se rohkaisi tekemään kokeiluja, joita tuskin olisi tehty, jos suhtautuminen olisi ollut toinen. Veli oli myös hyvin kiinnostunut siitä, miten kullakin menee noin niin kuin ylipäänsä. Hän kuunteli, rohkaisi ja neuvoi, jos toinen oli neuvoja vailla. Ennen kaikkea hän rohkaisi jokaista toteuttamaan unelmia. Ja toisin kuin monet, hän myös itse toimi niin ja ryhtyi lehtimiesuran jälkeen kuvataiteilijaksi. Rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti. Ja hän todella nautti siitä, sen kuuli ja näki, kun hänen kanssaan asiasta keskusteli. Hän jaksoi myös kerta toisensa jälkeen yllättää energisyydellään. Siinä missä muut saapuivat maanantaiaamuisin työpaikalle kenties hieman haukotellen, Veli oli jo odottelemassa teekuppi kourassa. Hän oli herännyt aamuvarhaisella mökillään Keuruulla, käynyt aamu-uinnilla ja ajellut autolla Jämsään konttorille. Oli suuri kunnia päästä työskentelemään hänen alaisuudessaan.