Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kuoreveden ja Länkipohjan pappi Marjatta Mäkinen jää eläkkeelle.

”Ihminen päättää. Jumala säätää” Näin kiteyttää Kuoreveden ja Länkipohjan papin virasta eläkkeelle jäävä Marjatta Mäkinen uransa vaiheet. Suomen ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa 6. maaliskuuta 1988, jolloin pappisvihkimyksen sai kaikkiaan 94 naista. – Opiskeluaikanani 70-luvulla tiedostimme, että me olemme se porukka jonka aikana tämä muutos voi tapahtua. Sanoin tuolloin opiskelukavereilleni, että minusta ei tule ikinä pappia. Toisin kävi, Mäkinen naurahtaa muistellessaan uransa alkuvaiheita. Mäkisen pappisvihkimyksen ja lähtösaarnaan väliin mahtuu monta Jumalan säätämää hetkeä Tansanian köyhistä kylistä Kuoreveden kotiseurakuntaan. Mäkinen koki voimakkaasti jo lapsena köyhien Afrikan maiden lasten elämän. Ajatus lähetystyöstä lähti itämään Mäkisen mielessä jo varhain lapsuudessa. – Jossain vaiheessa jo ihmettelin, kun elämäni ei kulkenut siihen suuntaan, että olisin lähtenyt tekemään lähetystyötä. Ehdin jo ajatella, että onko Jumala unohtanut vai olenko minä ymmärtänyt väärin. Jumala ei ollut unohtanut. Mäkinen aloitti lähetystyön Tansaniassa vuonna 1994 ja jatkoi sitä yhtäjaksoisesti aina vuoteen 2002 saakka. Nämä vuodet opettivat paljon ja antoivat perspektiiviä elämään Suomessa ja länsimaisessa yhteiskunnassa. – Viimeisinä Tansania-vuosinani työskentelin maan köyhimmissä kylissä. Kylän asukkailla oli puutetta kaikesta, perustarpeista lähtien. ”Ensimmäinen vuosi oli kuin olisi palleaan isketty” Yhteen asiaan Mäkinen kiinnitti erityistä huomiota. Vaikka Tansaniassa oli puutetta kaikesta, ihmiset olivat silti iloisia. He tervehtivät iloisesti, he antoivat aikaa läheisilleen, he arvostivat perhettä ja ystäviä. He välittivät aidosti siitä hyvästä, mitä heillä oli. Kontrastiero oli suuri, kun Mäkinen saapui vuonna 2002 takaisin Suomeen. – Istuin Helsingissä lähijunaan ja mietin pitkään, että mikä täällä oikein on vialla, kunnes älysin. Tunnelma oli kireä – todella kireä. Ihmiset tuntuivat alakuloisilta ja apaattisilta. Mietin, mikä on hätänä. Mitä on tapahtunut? Kun saavuin takaisin Suomeen, ensimmäinen vuoteni oli kuin olisi palleaan isketty. ”Näyttää aivan kuin meistä olisi tullut suorittamisen orjia.” Mäkinen lähti vuonna 1994 hyvin erilaisesta Suomesta kuin mihin hän saapui vuonna 2002. Moni asia on Mäkisen mielestä Suomessa ja monessa muussa länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pielessä. Kuvaillessaan nyky-yhteiskunnan ihmisen elämää Mäkinen käyttää voimakasta termiä. Orjuus. – Mitä se yhteiskunta tänä päivänä edes tarkoittaa, siitä en ole varma. Näyttää aivan kuin meistä olisi tullut suorittamisen orjia. Aivan kuin eläisimme orjuudessa. Koko ajan täytyy yltää parempaan ja korkeammalle, esimerkiksi työelämässä. – Työelämään etsitään lähes yli-ihmisiä. Koko ajan pitäisi kehittyä ja yltää aina vain parempiin suorituksiin. Tänä päivänä ei saa olla heikko eikä heikkouttaan saa missään tapauksessa näyttää. Tänä päivänä ei saa eikä uskalleta sairastaa. Tänä päivänä pitää näyttää koko ajan hyvältä ja tehokkaalta. Tämän päivän Suomessa elämme kuin suorittamisen orjuudessa. ”Tansaniassa oli ihmiselle aina aikaa. Tästä meillä olisi Suomessa paljon opittavaa” – Meillä on paljon yksinäisyyttä, kun emme uskalla näyttää inhimillisiä piirteitämme. Nuoret elävät valtavan paineen ympäröimänä ja meillä on koko ajan kiire johonkin. Näitä asioita mietin, kun istuin ensimmäistä kertaa Tansaniasta tullessani lähijunaan ja mietin, miksi tunnelma on niin kireä ja alakuloinen. – Tuntuu, että olemme unohtaneet tämän päivän kiireessä monta tärkeää asiaa. Olemme unohtaneet levon. Olemme unohtaneet sen, että aina ei tarvitse yltää ylisuorituksiin. Vietämmekö tarpeeksi aikaa perheen ja lähimmäisten kanssa? Rauhoitummeko riittävän usein näiden tärkeiden asioiden äärelle? Uskallammeko tunnustaa heikkoutemme? Olisiko se tänä päivänä enää edes sallittua? – Aika Tansaniassa opetti minulle paljon. Se antoi perspektiiviä käsitellä asioita. Käsitellessäni asioita oikeissa mittasuhteissa Tansaniassa kohtasin oman epävarmuuteni ja riittämättömyyteni. Kaikkia en voi auttaa, mutta joitakuita voin, Mäkinen kiteyttää. ”Kaari kääntyi ympyräksi” Kuorevedestä ja Kuoreveden kirkosta Mäkiselle on jäänyt mieleen monta hienoa ja arvokasta tilaisuutta. Yksi tilaisuus käänsi kaaren ympyräksi. – Minulla oli viimeinen siunaus Kuoreveden kirkossa 11. lokakuuta. Siunasin tuolloin ihmisen, joka oli valitsemassa minua 1980-luvulla lehtorin virkaan. – Tilaisuus oli todella liikuttava ja koskettava. Tuntuu, että silloin kaari kääntyi ympyräksi. – On aina elämys olla Kuoreveden kirkossa. Olen otettu ja kiitollinen kutsumuksestani.  Vähästä me itse päätämme ilman Jumalan säätämistä.