Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Timo Laaksosen vire oli kohdillaan SM-kisoissa – vasta pari vuotta jousiammuntaa harrastanut jämsäläinen veti heti överit

Lapsuuden intiaanileikit vastakaarijousella eivät ole unohtuneet Timo Laaksoselta , vaikkakin nykyään hänen jousensa on aivan eri kaliiberia kuin muksuna. Viime viikonloppuna jämsäläisampuja osallistui SM-hopeamitalin arvoisesti Suomen Maastojousiampujain liiton (FFAA) 3D-peruskierroksen kilpailuun. Laaksosen taljajousen nuoli osui hirviin, villisikaan, jänikseen ja supikoiraan, monen muun eläinkuvion ohella, joita oli asetettu pitkin maastoa. Kilpailussa jokainen ampuja kiertää 28:n maalitaulun kattavan reitin, ja jokaiseen kohteeseen ammutaan kaksi nuolta, kumpikin eri etäisyydeltä. – Ampumaetäisyydet ovat 5–60 jaardin välillä. Kilpailija arvioi itse etäisyyden maaliin. Laji simuloi aitoa jousimetsästystä siinä, että kohde on paikallaan. Toisaalta etäisyydet maaliin ovat käytännön jahdissa lyhyempiä, eikä elävää suurriistaa ole lupa ampua. Suomessa jousella saa metsästää peuraa ja sitä pienempää eläintä. – Metsästyksessä pyritään siihen, että ampumaetäisyys on 20 metriä tai sen alle. Usein se on houkuttelumetsästystä. Jousiammuntalajeissa maalin osumaringit vaihtelevat. Suurimmat ovat halkaisijaltaan noin 12 senttimetriä, mutta mitä pienempi eläinkuvio on, sitä tarkempi osuman pitää olla. – Maalirinki voi olla jopa parin senttimetrin kokoinen. Ringit on piirretty eläimen vitaalialueelle, eli niille kohdin, missä laukaus on tappava. Tähtäin asetettu EM-kisoihin Jousiammunta ei ole Laaksosen mukaan fyysisesti rankimmasta päästä, mutta laskettavissa urheilulajeihin. – Kilpailupäivä voi olla pitkä, mutta en vertaisi tätä juoksukilpailuihin. Lajissa tarvitaan kuitenkin staattista voimaa yläkropasta ja keskittymiskyky on tärkeässä osassa. Kilpailun aikana käveltävää matkaa vaihtelevassa maastossa kertyy muutamia kilometrejä, ja maaleja on sijoitettu niin ylös kuin alas. – Hyvästä kunnosta ei ole missään tapauksessa haittaa, koska viimeisilläkin rasteilla pään pitää toimia. Mitä väsyneempi olet, sitä huonommin nuoli osuu maaliin. Laaksosen ensi kauden tavoite on Virossa järjestettävät EM-kisat. Siellä ammutaan viisi päivää putkeen, joten kuntoakin vaaditaan. Harrastus alkoi sattumalta Lapsuusaikojen jälkeen kului monta vuotta, kun Laaksonen harrasti tähtäämistä pelkästään ampuma-aseilla. Pari vuotta sitten hän kuitenkin innostui jousesta, kun tuttava joutui luopumaan omasta harrastuksestaan ja laittoi jousensa myyntiin. – Tuumasin, että otampa tuon ja alan käydä koirieni kanssa fasaanijahdeissa. Peurametsästys jousella tuli samoihin aikoihin lailliseksi. Innostus lajiin syttyi heti ja pian Laaksonen huomasi osallistuvansa ensimmäisiin kilpailuihinsa. Mukava touhu vei mennessään ja kehitys oli ripeää. – Sitten se lähtikin överiksi. Mutta miten se sanonta menee, parempi överit kuin vajarit, hän nauraa. Kalusto meni nopeasti uusiksi ja harjoittelutuntien määrät kasvoivat. Laaksonen harmittelee ainoastaan sitä, ettei hän ottanut itselleen heti valmentajaa. – Nyt sitä korjataan pinttyneitä virheitä. Vaikka harjoitusvuosia ei ole monta takana, virheitä on jo ehtinyt tapahtua. Apua tekniikkaansa Laaksonen on saanut jyväskyläläiseltä Arto Kangasmäeltä, joka on esimerkiksi videon perusteella antanut jämsäläiselle neuvoja. Nyt Laaksosella on takanaan 15 kilpailua, joista saavutuksena SM-hopean lisäksi kaksi SM-pronssia. Pronsseista toinen tuli FFAA:n eläinkuva-kilpailusta ja toinen Suomen Jousimetsästäjäin Liiton alaisesta kilpailusta. Tulevaisuudessa mies tähtää vielä korkeammalle. MM-kisoihin rahkeet eivät vielä ensi vuonna riitä, mutta ehkä sitten seuraavana vuonna. Lisää harjoitusvuoroja toiveissa Jousiammunnan aloittaminen ei välttämättä vaadi kalliita varusteita, Laaksosen mukaan käytettyjä välineitä löytyy hyvin, ja niillä pääsee alkuun. Lajin etu on myös harjoittelun helppous. Lajitekniikkaa voi treenata käytännössä siellä, missä on muutama metri vapaata tilaa. Jämsässä ammuntaa voi harjoitella Kaipolan koululla kerran viikossa pidemmältä matkalta. Laaksosen mukaan se ei kuitenkaan riitä, jos lajissa haluaa kehittyä. – Olemme juuri laittaneet kaupungille hakemuksen sisäharjoittelupaikasta. Toivotaan, että kaupunki olisi myötämielinen.