Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Kaipolan asukkaat saivat kutsun tehtaalle – Vihdoin vastauksia asuinaluetta piinanneesta hajusta: ”Miten me voimme tietää, onko ilmassa rikkivetyä vähän vai terveydelle haitallinen määrä?”

– Pari kuukautta on mennyt tosi hyvin. Ennen oli hyvä, jos oli viikossa yksi hajuton päivä, nyt hajullisia päiviä on ollut noin yksi viikossa. On ollut ihanaa, kun on viitsinyt ulkoilla omassa pihassa, kun koko ajan ei ole kuvottava haju nenässä, Kaipolan Olkkolassa asuva Sirkka Seppälä kertoo. Kaipolan asukkaat ovat joutuneet jo vuosia haistelemaan UPM:n Kaipolan tehtaan jätevedenpuhdistamolta leijailevaa mädän kananmunan hajua, joka johtuu rikkiyhdisteistä, pääosin rikkivedystä, jota vapautuu ilmaan puhdistusprosessin aikana. UPM on luvannut jo useamman vuoden ajan järjestää asukkaille tilaisuuden, jossa käydään läpi hajuhaittoja, niiden syitä ja tehtyjä sekä tulevia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Nyt asukastilaisuus saatiin toteutettua, kun ympäristöluvan tarkastushakemukset hyväksyttiin Vaasan hallinto-oikeudessa. – Olemme halunneet odottaa, että ympäristöluvat ovat lainvoimaisia. Loppujen lopuksi siihen meni noin 10 vuotta aikaa, UPM Jokilaakson tehtaiden ympäristöpäällikkö Pia Siirola-Kourunen kertoo asukastilaisuuteen saapuneille lähialueen asukkaille. Turvallisuus huolestuttaa Asukkailla on paljon kysyttävää liittyen hajuhaittoihin. Tärkein kysymys liittyi rikkivetyä sisältävän ilman hengittämiseen. – Miten me voimme tietää, onko ilmassa rikkivetyä vähän vai terveydelle haitallinen määrä? Haju on kuvottava, Seppälä kysyy. Jokilaakson tehtaiden prosessi-insinööri Hannes Laasonen hälvensi kuitenkin asukkaiden huolta. – Vaikka mädän kananmunan haju on voimakas etenkin matalapaineen vallitessa, eivät ilman pitoisuudet yllä lähelläkään THL:n asettamaa 5 ppm:n rajapyykkiä, jolle altistuneena saa suositusten mukaan työskennellä kahdeksan tuntia päivässä. Ihmisnenä haistaa hyvin pienetkin pitoisuudet, jopa 0,01 ppm:n pitoisuus on ihmisnenään erittäin epämiellyttävä haju, Laasonen kertoo. Hajua on yritetty poistaa monin eri tavoin Tehtaalla on pyritty löytämään keinoja hajuhaittojen vähentämiseksi. Kuitenkaan esimerkiksi veden hapettaminen, veden neutralisointi erilaisilla kemikaaleilla tai mikrobiologinen torjunta eivät ole tuottaneet haluttuja tuloksia. – Prosessiveden hapetus happikaasulla vähentää hajujen muodostumista, mutta ei poista täysin ongelmaa. Jos aihe olisi helppo, ongelma olisi ratkaistu jo aikoja sitten, Laasonen toteaa. Tehdas on asentanut jätevedenpuhdistamolle kiinteät jatkuvatoimiset rikkivetymittarit, joiden avulla on haluttu selvittää, missä vaiheessa tuotantoprosessia ja millaisissa prosesseissa rikkivetyä vapautuu. Hajuhaitat ovat kasvaneet vuosien saatossa muun muassa tuotevalikoimamuutosten ja niistä johtuvan valkaisun lisääntymisen seurauksena. – Jätevedenpuhdistamon alueella ilman rikkivetypitoisuudet ovat mittausten perusteella olleet korkeintaan 2–3 ppm:n luokkaa, eikä asuinalueille missään nimessä kulkeudu niin suuria pitoisuuksia, Siirola-Kourunen kertoo. Miksei Jämsänkoskella haise? Asukkaita ihmetyttää se, miksi Kaipolassa haisee, mutta esimerkiksi Jämsänkosken tehtaalta ei leviä hajuhaittoja yhtä paljon lähialueille. – Kaipolan tehtaalla orgaanisen aineksen kuormituksen määrä jätevedessä on suurempi kuin Jämsänkoskella. Kun jätevedessä on happea, ei siinä ole rikkivetyä. Kuormitus alentaa veden happipitoisuutta, ja silloin rikkivetyä esiintyy, Laasonen kertoo. Yksi syy hajuhaittojen viimeaikaiseen vähenemiseen voi löytyä kalsiumnitraatista. Kalsiumnitraatin annostelu jäteveteen estää rikkiyhdisteiden muodostumista rikkivedyksi. Laasosen mukaan annostelua aiotaan jatkaa tulevaisuudessakin. Tehdas pyrkii vähentämään myös valkaisukemikaalien käyttöä ohjausta parantamalla. – Yksi rikkivedyn määrää nostava tekijä on myös orgaanisen aineksen määrän lisääntyminen jätevedessä. Koska keräyspaperia tai sahahaketta ei ole enää entisaikojen tapaan käytössämme, on meidän tehtävä haketta kuorimolla. Se lisää jätevesien orgaanista kuormitusta, Laasonen selventää. Tilaisuus antoi uskoa asukkaille Keskustelun lopuksi Jokilaakson tehtaiden tehtaanjohtaja Antti Hermonen kehottaa asukkaita ottamaan tehtaaseen yhteyttä, jos jokin ympäristöön tai turvallisuuteen liittyvä asia askarruttaa. – Kannatan avoimuutta puolin ja toisin. Meille saa kyllä soittaa. Olemme velvollisia tutkimaan, onko huoleen syytä, Hermonen kertoo. Tilaisuuden jälkeen Kaipolan tehtaalta poistuu hieman huojentuneempi asukasjoukko. – Minulle tuli kuva, että ongelman poistamiseksi yritetään oikeasti tehdä jotain, Katri Tamminen toteaa. Tilaisuudessa useamman kysymyksenkin esittänyt Saara Linna sai myös vastauksia mieltään painaneisiin asioihin. – Koko prosessi on minulle vieras, mutta tämän myötä se tuli vähän tutummaksi. Meillä Tiirinniemessä hajuongelma ei ole pahimmasta päästä, Linna kertoo.