Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jämsäläinen Elina Mäntylä sai lähes puolen miljoonan euron rahoituksen mekanobiologiseen tutkimukseen: ”Solut ovat elämän peruselementti, mutta kuitenkin niistä tiedetään niin vähän”

– Lapsena raahasin kouluun mukanani pöllön oksennusta tai minulle tuntemattomia kalalajeja opettajien eteen ja pyysin, että he kertoisivat minulle, mitä ne ovat, Elina Mäntylä kertoo ja naurahtaa muistolleen. Mäntylän kiinnostus luonnontieteitä, etenkin biologiaa, kohtaan heräsi siis jo pienenä. Kiinnostus on vuosien varrella kasvanut intohimoksi ja tutkimuskohteet ovat vuosi vuodelta pienentyneet. Jyväskylän yliopistossa molekyylibiologiaa ja virologiaa opiskellut ja vuonna 2016 tohtoriksi väitellyt Mäntylä työskentelee tällä hetkellä Tampereen yliopiston BioMediTechissa tutkijatohtorina. Tällä viikolla hän sai tiedon, että hänelle on myönnetty lähes puolen miljoonan euron arvoinen tutkimusrahoitus syyskuussa alkavaan kolmivuotiseen tutkimukseen ja Suomen Akatemian tutkijatohtorin titteli. – Tutkin sitä, miten solujen tumat sopeutuvat mekaaniseen voimaan terveessä pintakudoksessa ja sen syövässä, erityisesti eturauhassyövässä, Mäntylä kertoo. Mekaanisella voimalla vaikutusta soluihin Mäntylä on tutkinut mekaanisen voiman vaikutusta soluihin jo useamman vuoden ajan. Mekanobiologia on hänen mukaansa erittäin uusi tieteen haara. Tutkimusta on Suomessa tehty vain noin kymmenisen vuotta ja maailmanlaajuisesti vasta noin parikymmentä vuotta. – Olen työskennellyt Tampereella dosentti Teemu Ihalaisen solujen biofysiikkaan keskittyvässä tutkimusryhmässä epiteelisolujen parissa ja tutkinut erityisesti solun elinympäristön ja mekaanisten voimien vaikutusta tumaan ja kromatiinin toimintaan. Mäntylä vetää rahoituksen saanutta projektia ja tekee käytännön työn itse, mutta tutkimuksessa ovat mukana Ihalaisen lisäksi myös silmätutkimusta Tampereella tekevä akatemiatutkija Soile Nymark ja useita kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Mekanobiologia kuulostaa maallikon korvaan heprealta. Aiemmin ei ole ajateltu, että mekaaniset voimat, kuten paine, painaminen tai virtaukset, voisivat vaikuttaa esimerkiksi syöpään tai geenien säätelyyn. – Nyt jo tiedämme, että mekaanisella voimalla on vaikutusta solujen käyttäytymiselle ja yksilön kehittymiselle sekä esimerkiksi haavojen paranemiselle. – Se mitä solulle tapahtuu esimerkiksi painamisen seurauksena, voi välittyä syvälle soluun. Perimämme on sidottu tumaan, joten kysymys kuuluukin, voivatko voiman vaikutukset välittyä aina sinne asti. Ihminen ei itse voi vaikuttaa sisällään jyllääviin voimiin Mäntylän mukaan tutkimuksen suurin läpimurto olisi, jos tutkimusryhmä löytäisi molekyylien välittämän reitin, jolla voiman ja solun kohtalon syy-seuraus-suhdetta voisi selvittää. – Kun tiedämme, miten voima välittyy, voidaan esimerkiksi syövän leviämisen hillitsemiseksi kehitellä lääkkeitä tai muita terapiamuotoja. Ihmisellä itsellään ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa sisällään jyllääviin mekaanisiin voimiin. – Mekaaniset voimat ihmisen sisällä aiheutuvat esimerkiksi verisuonissa virtaavasta verestä tai sydämen pumppauksesta. Koronavirusepidemian vuoksi kotonaan Jämsässä etätöitä mahdollisuuksien mukaan tekevä Mäntylä kertoo, että tutkijatohtorin työ on mielenkiintoista – hän on solutason yksityisetsivä. – Minulle oli jo opintojen alussa selvää, että haluan tehdä tutkimustyötä. Tässä työssä saa ottaa asioista selvää ja olla löytämässä uutta. Solut kiinnostavat minua, koska ne ovat elämän peruselementti, mutta kuitenkin niistä tiedetään niin vähän. Tutkimustyöhön kuuluu paljon kirjoittamista ja laboratoriossa otettujen koetulosten muuttamista numeraaliseen muotoon, mutta ihan kaikkea ei voi tehdä etänä. Mäntylä viihtyy hyvin laboratoriossa eikä aina malttaisi jättää työtä kesken. – Koska mikroskopiaa tehdään elävien solujen kanssa, on soluja hoidettava laboratoriossa. Joskus soluja menetetään tai ne laittavat muuten vain hanttiin eikä kokeita voida tehdä. Työ kulkee mukana 15 vuotta sitten Jämsään muuttanut Mäntylä viihtyy kotikaupungissaan – työmatkasta huolimatta hän ei ole ajatellut muuttavansa Tampereelle. Hänen perheeseensä kuuluu kaksi kouluikäistä lasta. Tarkan ja yksityiskohtaisen työn vastapainoksi Mäntylä möyrii puutarhassa, liikkuu luonnossa ja soittaa pianoa. Hän kertoo lastensa tunnistavan mielellään eri eläinlajeja ulkoilun lomassa. – Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että he lähtisivät äidin jalanjäljille. Se voi olla lasten luontaista uteliaisuutta maailmaan kohtaan, Mäntylä naurahtaa. Hän myöntää, että työ kulkee ajatuksissa mukana, minne ikinä hän meneekin. – Se on minulle niin suuri intohimo. En koe, että tarvitsisin aikaa työstä palautumiseen.