Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kirja-arvio: Naispoliisit katoavat varjoiksi uudessa ruotsidekkarissa – Palkittu kirjailija ei petä

Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2019 valittu Varjokuvat on onneksi nopeasti käännetty suomeksi. Varjokuvat ilmestyi Gummeruksen julkaisema tänä kesänä. Camilla Grebe on pokannut palkintoja aiemmilla kirjoillaan, sillä Varjokuvien lisäksi hänen Lemmikki- teoksensa palkittiin Ruotsin ja Pohjoismaiden parhaan rikosromaanina vuonna 2018. Kun saa palkitun kirjailijan teoksen käsiinsä, lukijan odotus kasvaa. Varjokuvat on yhteiskunnallinen kertomus mutta samalla aidosti jännittävä rikosromaani. Pohjoismaiseen dekkariperinteen kuuluvasti tämä dekkari käsittelee yhteiskunnan muutosta ja sen tuomia ongelmia. Varjokuvissa aiheena on naispoliisien kehityskaari. Ensimmäiset naispoliisit olivat poliisisisaria, jotka olivat "oikeiden miespoliisien" apuna silloin kun rikoksen kohteena oli lapsia tai naisia. Grebe kuvaa, kuinka vuosikymmenten saatossa naisia alkoi valmistua yhä enemmän poliisiksi ja lopulta, kuinka uralla saattoi edetä komisariotasolle. Silti vuosikymmenten aikana muutos aitoon tasa-arvoon oli hidasta, koska osa miespoliiseista vastusti naisvirkaveljiään. Lukija jää miettimään, mikähän tilanne tasa-arvossa on tänään. Kirjan sankarit ovat naispoliiseja, jotka tutkivat henkirikosta, itse asiassa jahtaavat sarjamurhaajaa. Elsie oli vuonna 1944 poliisisisar, joka kuolee toisen naisen murhapaikalle. Kummankin naisen tappaja jää tiettömille teille. Elsien tytär Britt-Marie on kirjan toinen naispoliisi, joka 1970-luvulla yrittää selvittää henkirikosta, joka on samanlainen kuin Elsien löytämä. Sarjamurhaajan uhrit on naulattu käsistä lattiaan, ja heidät on häväisty. Murhat jatkuvat, eikä poliisi saa kiinni tekijää. Vuonna 2019 kuvaan astuu rikosylikonstaapeli Malin, joka vihdoin selvittää koko arvoituksen joutuen itse hengenvaaraan. Kirja painottaa naisten kokemuksia, tunteita ja ääniä. Miestappajaa ei haluta ymmärtää, eikä hirviötä kirjailijan sanoin kohoteta rokkitähden asemaan. Tarina kertoo naisista, jotka yrittivät pysäyttää raakalaismaisen tappajan. Tarina kertoo naisista, joista itsestään tuli varjoja, kuolleita, ennen aikojaan. Kirja uskoo isoihin teemoihin: periksiantamattomuuteen ja hyvitykseen. Se on matka ajassa ja naisen historiassa. Kirja lunasti odotukseni.