Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Omenashow alkaa ja kesälajikkeet pitää mehustaa pian - Poimi omenat suoraan puusta

Kesän omenasadon hyödyntäminen alkaa nyt. Varhaisista lajikkeista esimerkiksi Valkea kuulas ja Huvitus alkavat pian olla poimintavalmiita, jos mieli tekee tuorepuristettua omenamehua. – En odottaisi, että omena putoaa, vaan keräisin suoraan puusta, kotitalousasiantuntija Hanni Kuronen Keski-Suomen Martoista opastaa. Kesälajikkeilla on taipumus muuttua kypsyessään jauhoisiksi ja jopa mössöksi. Sen takia ne pitää poimia mehustamista varten hitusen raakoina ja kovina. Mehustus on myös nopein säilöntätapa. Aikaiset lajikkeet kannattaa joka tapauksessa pistellä poskeen, sillä ne eivät säily kotona kovin hyvin. Syys- ja talvilajikkeiden kanssa voi odottaa pitempään. Mehun määrä ja maku riippuu lajikkeista. – Multaa ei saa olla, mutta puhtaita roskia, kuten lehtiä, voi olla, marttojen mehuasemalle aiemmin työskennellyt Hanni Kuronen opastaa. Valmiit tuoremehut, myös pastöroidut, Kuronen neuvoo säilyttämään kylmässä. Testaa ja haukkaa pala Paras tapa todeta omenan kypsyys on haukata siitä pala. – Luottaisin makuun, Hanni Kuronen kannustaa. ”Myöhäiset ovat minun mielestäni maukkaampia.” Monesti sanotaan, että siemenien tummuminen on tae kypsymisestä, mutta silloin kesäomena voi olla jo turhan jauhoinen. – Nyt on lajikkeissa paljon uusia. Itse tykkään enemmän syyslajikkeista. Myöhäiset ovat minun mielestäni maukkaampia, Kuronen kertoo. Myöhäiset lajikkeet kerätään monesti vasta lokakuun alussa. Omenat kannattaa asetella kotikellarissa pahvilaatikkoon varovasti papereiden väliin. Hyvälaatuiset säilyvät pitkälle syksyyn. Kun omenasato on suuri, monet laittavat omenoita koriin portinpieleen tai vievät työpaikoille. Kotimaisia omenoita on ollut viime vuosina hyvin saatavilla myös kaupoissa keväälle asti. Ravintoarvo on kuoressa Omenasadon säilömiselle on muitakin vaihtoehtoja. Jos tietää leipovansa talvella omenapiirakkaa tai paistosta, viipaleita tai kuutioita voi pakastaa. Kuronen muistuttaa, että kotimaisen omenan ravintoarvo on kuoressa, eli kuoria ei tarvitse kavahtaa. – Jolla on hyvä omenasato, ottaa äkkiä kaikki konstit käyttöön. Hilloaminen on vähentynyt, vaikka hillo toimii leivonnassa hyvin. Kotisäilönnässä tärkeää on umpioiminen. Puhtaat tölkit ja pullot voi kuumentaa uunissa. Tärkeää on, että hillo ja tölkki ovat samassa lämpötilassa, ettei tölkki halkea. Myös työvälineiden tulee olla puhtaat. Tölkki pitää täyttää piripintaan, ettei tölkkiin jää ilmaa ja kasvualustaa homeille. Tölkin pitää napsahtaa kiinni. Rajoituksena kylmäkellareiden vähyys Omenasoseen voi myös pakastaa vähemmällä sokerilla. Hieman hapan ja maukas omenasose toimii hyvin puuron kanssa. – Parhaimmillaan talvilajikkeista saa hyviä aineksia leivontaan ja soseisiin. Sokerilla saa makeuden kohdilleen. Esimerkiksi Antonovkasta saa äärimmäisen hyvää omenasosetta. Kuronen neuvoo syömään soseet, mehut ja hillot satokausien välissä. Mutta jos säilöntä on onnistunut hyvin, säilyvät ne pitempäänkin. ”Monet sanovat, että tekisivät hilloja, mutta heillä ei ole kylmäsäilytystiloja.” Säilöntäkurssien kysyntä on hiipunut. Kuronen arvelee, että säilöminen on paljon vähäisempää verrattuna esimerkiksi 1980-lukuun, johtuen ehkä ajankäytöstä. Moni ostaa kaupasta valmista. Yksi syy on myös kaupunkiasuminen ja kylmäsäilytystilojen vähäisyys. Vanhoista taloista on kylmäsäilytystilat purettu ja uusiin niitä ei rakenneta. – Monet sanovat, että tekisivät hilloja, mutta heillä ei ole kylmäsäilytystiloja. Paras paikka omenapuulle on lämpimässä hiekkapohjaisessa maassa tai runsasmultaisessa hietasavimaassa, jossa pohjavesi on alhaalla. Myös tuulelta olisi hyvä olla suojaa. Eri lajikkeet kypsyvät eri tahtiin. Kesä- ja syyslajikkeet kypsyvät ensimmäisinä, talvilajikkeet vasta myöhään syksyllä. Talvilajikkeiden maku on parhaimmillaan lyhyen varastoinnin jälkeen. Tärkeimmät lajikkeet: Omenanviljelijöiden päälajike on Lobo. Kesälajikkeita ovat Valkea kuulas, Ranger, Huvitus, Pirja Syyslajikkeita ovat Punakaneli, Keltakaneli, Punainen Melba, Raike, Samo Talvilajikkeita ovat Punainen Atlas, Lobo, Åkerö Lähde: ruokatieto.fi